Helsingissä

 

 

 

 

 Päästiin reissuun, vaikka pienemmälle ehtikin tulla nuha edellisenä iltana. Helsingissä askarreltiin kortteja talkootyönä, kierreltiin kauppoja kenkiä etsien, ajettiin isomman lempparilla, junalla. Tietenkin käytiin myös Linnanmäellä. Vaikka reissuun lähtö ja sieltä palaaminen onkin aina oma operaationsa, niin kyllä se silti aina virkistää käydä vähän toisia nurkkia katselemassa!

 

 

 

 

 

Kesän ensimmäiset

-läkähdyttävän kuumat hellepäivät

-äkkiviileät sadepäivät

-asfaltille kaatumiset

-haavat polvissa ("Äiti minä olen aina halunnut haavat. Minä tykkään hoitaa näitä minun haavoja.")

-grillaukset

-järvessä uinnit (pienempi juoksi yhtäkkiä suoraa päätä järveen, isompi taas ei uskaltanut muuta kuin kahlailla)

On nähty myös pesästä tippunut säikähtänyt harakanpoikanen sekä parvekkeelle kissaverkon taakse vangiksi lentänyt harakka. Herätti tiputtamalla kukkaruukun ja lentämällä ikkunaan. Jotenkin se pääsi myös takaisin sujahtamaan verkon aukosta pois, ennen kuin mies ehti parvekkeelle pelastamaan. Vähän karmiva herätys silti, onneksi ei ollut parvekkeen ovi auki ja kissa parvekkeella. Muuten olisi voinut olla vielä mukavampi herätys, harakkajahti sisätiloissa. 
 

Kesähousut

 

 

 

 

 Ompelin pienemmälle kesähousut. Kangas on pelastettu lakana, jonka pelastin äitini rättiaikeilta. Mallia on lainattu Ottobren 1/2008 Desert-housuista, mutta muokkasin sitä kyllä jonkin verran. Kuminauharypytykset lahkeista jäivät pois ja laitoin resorit lahkeisiin. Myös kaavaa jouduin pienentämään kun koot alkoivat vasta 98 cm:stä. Nämä ovat tehty noin 92 cm:n koolla.

Nämä olivat myös käytössä ihan kivat kuumana hellepäivänä (tai näin ainakin iitse ajattelin) ja voisi tehdä vanhoista lakanoista näitä lisääkin. Ompelun ja minun huono suhde taas näytti puolensa tällä kertaa. Olin ommellut joskus viimeksi talvella ja nyt kun viimein sain puristettua aikaa vähän kasaan, mallin etsittyä ja suunniteltua, kankaat leikattua,  neulat vaihdettua, langat pujoteltua, alalangan puolattua ja ajattelin että nyt sitten ompelen, etsin johdon ja kappas! Kissa on napsaissut sen poikki. Selkeästi taas yksi merkki siitä, että kannattaisko nyt ehkä kuitenkin vielä miettiä, onko minusta kuitenkaan ompelemaan. Neula silmässä ja niin edelleen...

 

 

 

 

 Pari edellistä iltaa on olleet uskomattoman kauniita. Kävelin eilen illalla yhdeksän aikaan kasvimaalle ja aurinko vielä paistoi. Mietin, että on se vaan melko hieno tämä Suomen kesä ja valoisuus. Kasvimaalla aikaa mennä vierähti ja koira ei tykännyt odotella. Ilmoittikin siitä, haukkuen taukoamatta. Joutuihan sentään odottelemaan ties kuinka kauan hienossa illassa, luonnon keskellä, 10 metrin päässä minusta.