Kotona jälleen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotona ollaan taas. Helsingissä kävin Ateneumissa, kiertelin vähän kaupungilla, näin joulupukin ja vietettiin pikkuisia pikkujouluja. Oli virkistävää käydä ja päästä välillä ihan yksin jonnekin. Nautin myös junamatkoista, kun oli aikaa lukea ja neuloa.

Mukavaa oli tulla kotiinkin. Mies oli koiran kanssa asemalla vastassa ja käveltiin kotiin. Oli kiva olla hetki kahdestaan. Lapset olivat iltapalalla kun tultiin. En ollut vielä ehtinyt eteisestä tervehtimään, kun isompi kyseli että hei isi, entäs se äiti? Ja kun pääsin keittiöön, pienemmän silmät levahtivat ympyröiksi. Oli tainnut olla vähän ikävä, vaikka hyvin olivatkin pärjänneet. Kaikki kolme olivat nukkuneet samassa huoneessa. Eilen olivat heränneet jo viideltä aamulla.

Tänään on väsyttänyt ihan mahdottomasti. Aamupäivällä oltiin hetki ulkona. Aurinko valaisi vain puiden latvoja. Isompi teki lumienkeleitä. Käytiin seisomassa jäällä rannassa.

Illalla käytiin katsomassa joulun avaisten ilotulitusta. Viime vuonna jäätiin rakettien alle vahingossa, kun olivat muuttaneet ampumispaikkaa. Isommalle tuli silloin vähän kammo ja pelkäsi myös uuden vuoden ilotulituksia. Tänä vuonna oli kuitenkin jälleen menestys, kun etäisyys oli oikea.

P.S. Silmäpussit on eilisestä nyyhkyelokuvasta ja varmaan vähän väsymyksestäkin.

 

Kun maassa on lunta ja pakkasta

 

 

 

Ollaan oltu kipeänä, pienempi jo seitsemättä päivää. Käytiin tänään lääkärissäkin, kun tuntuu ettei mene millään ohi. Aina päiväunilta herätessä posket hehkui tulipunaisina kuumeesta. Mitään ei löytynyt ja uskaltaisinko sanoa että tänään on ehkä jo ollut vähän parempi päivä. Toivottavasti, sillä huomenna lähden Helsinkiin, yksin!

Jouluvalot laitettiin viikonloppuna ja joululahjoja olen mietiskellyt. Isompi on kysellyt että minä aikana se joulu tulee. Postin mukana tuli joulukalenteri, josta ehti jo aukaista luukkuja omin päin. Joulussa on kyllä ehdottomasti parasta sen odotus ja valmistelu. 

Tulin äsken kotiin kaupasta ja kirpparilta ja mies oli leiponut sillä aikaa teeleipäsiä. Ihana tuoksu. Kohta menen juomaan teetä, katsomaan miehen ja kaverin kanssa elokuvaa ja syömään niitä leipäsiä. Ensin pitää vain nukuttaa tuo sängynlaidan jyrsijä (pienempi). 

Minä

 

 

Rakastan lapsen egosentrisyyttä. Lähtiessäni illalla koiran kanssa ulos, sanon "hyvää yötä kulta". Vessassa ovat kaikki kolme: mies, isompi ja pienempi, joten voisin tarkoittaa heistä ketä tahansa. Kuitenkin isompi vastaa: "hyvää yötä", sillä totta kai se on hänelle tarkoitettu toivotus.

Piirteen väheneminen kuuluu kasvamiseen, mutta on haikeaa. Samalla myös tietty viattomuus vähenee.

 

 

 

 En ole ehtinyt kaivaa toppahousuja ja huopikkaita esille, vaikka talvi on selkeästi tullut. Käytin säärystimiä hätävarana. Ostin ne joitakin vuosia sitten kahdella eurolla kirpparilta. Huomiseksi luvattu jo -10! Pelottaa pienemmän puolesta, jonka kädet tuntuvat jäätyvän jo alle viidessä pakkasasteessa. Minun varpaat ovat kyllä vähän samaa luokkaa, ainakin jos joutuu paikoillaan seisomaan. Ei minulla kyllä huopikkaita ollut ennen viime talvea. Silloin ne oli pakko hommata, kun varpaat meni puistoreissuilla aina ihan jäähän.  Aikaisempina talvina ne olisivat varmaan vain menneet pilalle loskassa.

Flunssa meinaa taas tulla. Aina se vähän käväisee, mutta harvoin tulee kokonaan päälle. Saisi luvan tulla nyt, jos on tullakseen, koska torstaina olen lähdössä reissuun ja ei ole kivaa jos kaikki peruuntuu.

Lukuintoni uudelleen herääminen ei jäänyt muutamaan kirjaan. Luin Paul Austerin kehutun New York-trilogian. Ensimmäinen osa oli mielestäni ihan hyvä, toinen ihan ok, mutta viimeisestä pidin eniten. Lainasin myös Sattumuksia Brooklynissa, jonka pitäisi ilmeisesti olla vähän eri tyyliä. 

Harmittaa hiukan, kun en ole ehtinyt ompelemaan pitkään aikaan ja neulomaankin vain ihan vähäsen. Tänäänkin oli kiireinen päivä. 

 

 

 

 

 

Eilen kävin isomman kanssa ostosreissulla. Hankittiin tarvikkeita seuraavalle sairastamiskerralle tylsyyttä vastaan. Joten valmiina ollaan, tervetuloa taas vierailulle, mutta mieluiten sitten vaikka vasta ensi vuonna.

Kirjastosta lainasin kasan käsityölehtiä ja -kirjoja, jospa ehtisin edes jotakin niistä tekemään. Tykkään kirjastoreissuista. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa on jännä tunnelma. Täynnä mahdollisuuksia.

Nyt oli jo ne jouluvalotkin. Ja käsityömuseon ikkunassa nallet joulupuuhissa, joita melko kauan ihailimme.

Päivän paras juttu: mennessäni nukuttamaan pienempää isompi koputti oveen. Asia oli niinkin tärkeä kuin: "Minä taijan kerhossa kaivaa nenää."

Tylsää!

 

 

 

 

 

 

Isompi on ollut taas kipeänä kaksi viimeistä päivää ja meillä on ollut t-o-d-e-l-l-a tylsää. Heti kun ei päästä ulos, päivistä tulee hitaasti liikkuvaa liimamassaa. Sellaisina päivinä yleensä vielä isomman päiväunetkin jäävät pois, joten hengähdyshetkeä ei ole. Melkein koko ajan pitäisi olla keksimässä jotakin tekemistä, muuten menee päättömäksi riehumiseksi ja lopulta uhmakohtauksiksi. Viime sairastamisen aikaan kehittelin keilapelin tyhjistä juomapulloista, joihin laitoin vähän vettä sisälle. Tein myös reikäompelujutun pahville, joka annettin nyt isänpäivälahjaksi. Pelattiin muistipeliä. Varmaan muutakin.

Tällä kerralla on leivottu pipareita, luettu, rakennettu majaa, piirretty. Jätetty syömättä kunnon ruuat ja syöty kääretorttua ja pipareita. Kuunneltu kaksi kertaa Youtubesta Tenavatähtien joulukonserttia vuodelta 1991. Pienempi on kiipeillyt pöydille joka välissä. Ja kun tarpeeksi kauan kykkii täällä sisällä, saattaa alkaa ihan niin paljon ärsyttämään, että ryhtyy jopa kaappien siivoukseen! Eilen sain ommeltuakin ja neulottua kaksi kauan valmistumista odottaneet työt melkein valmiiksi.

Nyt alkaa riittämään sisäelämä ja toivotaan, ettei pienempi tule kipeäksi ja päästäisiin jo heti huomenna takaisin normaaliin ulkoilurytmiin. Kyllä päivät vaan ovat niin paljon helpompia silloin.


Kuvatkin on nyt ihan tylsiä. Valoa on niin vähän, jos ollenkaan, ja inhoan tuota keinovaloa.

Isänpäivänä

 

 

 

 

Ollaan

-tehty isille korttia

-herätetty yhdessä isi aamutorkuilta

-ulkoiltu koko konkkaronkalla

-laskettu mäkeä

-soitetty skypellä mummolaan

-syöty todella hyvää savusiikaa, jonka syömistä kalafani-isompi odotti eilisestä ostohetkestä lähtien

-leivottu kääretorttua ja syöty leivoksia (mies leipoi ja minä koristelin leivoksiksi)

Isi sai lahjaksi siilin, kortin ja hanskat.

Viikon paras päivä

 

 

 

 

 

 Eilen kävi hyvä tuuri kirpputorilla. Isompi on toivonut lumikolaa ja sehän siellä minua odotti. Kaikista parhaimpia löytöjä on mielestäni sellaiset, joihin on tarve sillä hetkellä. Ihan kuin se olisi juuri meitä varten laitettu myyntiin. Lisäksi löysin vanhan peltipurkin lastenhuoneen tilpehöörille. Himoitsin myös litran suuruista Riihimäen Karhu-tölkkiä, mutta en millään keksinyt sille sopivaa käyttöä. Olen kierrellyt nyt kirpputoreja myös vähän joululahjoja silmällä pitäen, mutta ei ole vielä hirveästi tullut vastaan. Edellisellä kerralla löysin palapelejä ja isommalle pienen robotin, mutta saa nähdä, annetaanko se jo ennen joulua.

Isompi on todella kiinnostunut kirjaimista tällä hetkellä. Kirjoittelee niitä koko ajan paperille ja piirtää sekaan pääjalkaisia. Hakee Herra Hakkaraisen aakkoset ja katsoo mallia. A:ta ei kuulemma vielä kirjoita, sitten myöhemmin, kun ensin vanhennellaan.

Ennen päiväunia pienemmän mahasta syntyi legoja, monta kertaa. On ihanaa huomata, miten pienempi koko ajan ymmärtää enemmän ja enemmän. Vaikka ei vielä puhukaan. Tekee jo paljon juttuja isoveljensä perässä. Ruuaksi tein sieni-feta-kesäkurpitsa-rucola-pastaa, omasta päästä sovelletulla ohjeella. Söin itse vähän liian myöhään, ja heti alkoi koskea päähän.

Odoteltiin isiä kotiin ja lapset kampailivat minun hiuksia kynillä. Pienempi aloitti ja isompi jatkoi. Joskus niinkin päin. Voin kuulemma sitten näyttää isille, miten minua on kammattu. "Leikataas tuosta edestä vielä vähäsen. Nyt vähäks aikaa istun tähän. Uiii, sieltä tulee. Piikkistä on tämä kynä. On vähäsen tällaista hiusväriä tässä."

Illalla kävin vielä siskon ja koirien kanssa lenkillä. Metsässä alkoi pelottamaan, että lähistöllä liikuskellut ilves olisi siellä. Katseltiin jalanjälkiä ja hoilotettiin kovaa että se pelästyisi. Laulettiin varmaan niin nätisti, että se ei viitsinyt tulla häiritsemään.

Perjantai on kyllä viikon paras päivä! Hyvää viikonloppua!