Olin taas pienemmän ja koiran kanssa metsässä. Raahasin kameran tarkoituksella kerrankin mukaan. Metsässä sitten huomasin, että kannan näköjään pelkkää kameraa ilman akkua. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että löysin paljon sieniä, jotka pystyi kätevästi kuljettamaan kameran suojapussissa kotiin. Huomenna voisi yrittää vähän paremmalla onnella sitten kuvailla.

Pienempi tuntuu yhtäkkiä paljon isommalta. Ymmärtää jo paljon asioita. Hampaita pestessä työntää harjan omasta mielestään sopivan ajan kuluttua pois ja lähtee topakasti xylitol-pastilleja hakemaan. Kuuluu vain  mmä-mmä-mmä. Tänään tanssi ympyrää vessassa ilman vaippaa. Parvekkeella olevasta sangosta käy aina napsimassa puolukoita.

Kissa hyppäsi tänään parvekkeella ikkunaan. Ei siis lintu, vaan meidän kissa. Luuli varmaan tulevansa ikkunan kautta sisälle niin kuin kesällä. Kätevä sisääntulo ei onnistunut, kuului vain iso tömähdys. 

Koiralla on jokin allergia. Nuolisi tassunsa verille asti jos vaan annettaisiin. Öisin pidetään kauluria ja yritetään kokeilla, auttaisiko mikään muu keino.

 

Käsille töitä

Tiistaina käsityökerhossa aloittelin taas kesän tauon jälkeen villahousujen neulomista pienemmälle. Olin tehnyt resoriosan jo ennen kesää ja nyt niistä tuntui tulevan liian pienet. Purin ja lisäsin 10 silmukkaa. Illalla kotona jatkoin neulomista ja totesin että liian isothan niistä tulee. Ja taas purin. Sitten lisäsin vain neljä silmukkaa ja neulon nyt niin, muuten tuo lanka kohta ryhtyy huopumaan jo puikoilla ollessaan. 

Tässä tämän päivän tunnelmia

Pienemmälle olen ommellut taskuvaippoja

Pitkä hame, joka pitäisi lyhentää. Tykkään kuosista, ja hintakin oli huimat 2 euroa H&M:llä.

Tässä tulevassa projektissa tarvitaan 10 litran kattilaa, jota minulla ei kotona ole. Mummolassa onneksi on.

 

Pihlajanmarjoja

Teimme isomman kanssa ovikoristeen pihlajan ja ruusun marjoista. Pujotimme marjoja rautalankaan ja nostimme suoraan oveen kuivumaan. Kuivuessaan marjat vain kutistuivat ehkä hieman liikaa. No, mutta hauska se on silti meistä, saa joka kerta hyvälle mielelle kun tulee kotiin. Tarkoituksena oli tehdä myös koruja, mutta siimaan pujottaminen ei onnistunut. Olisi pitänyt tehdä ehkä reiät etukäteen.

Tänään satoi, eilen satoi, toissapäivänä satoi. Nyt sataa. Hieman hankaloittaa ulkoilua kyllä, kun sisälle tullessa joutuu jokaisen vaatekappaleen huutelemaan hiekasta. Silti tykkään syksystä, se on jotenkin aina ollut minun vuodenaikani.

 

   

Hetkiä joita ei koe

Kaipaan joskus iltaisin (toisinaan vähän useamminkin) omaa aikaa itsekseen. Jo monena iltana olen haaveillut ompelemisesta. Usein se aika kuitenkin menee siivoukseen, ruuan laittoon, pyykkäykseen, koneella olemiseen... Kai sellainenkin toiminta lasketaan jonkinlaiseksi omaksi ajaksi, mutta jospa ensi viikolla pääsisin jopa ihan jo ompelukoneen ääreenkin.


Vaikka sitä aikaa itsekseen kaipaa ja tarvitseekin, on se silti toisaalta myös haikeaa, kun ei ole mukana kaikissa hetkissä.