Elokuussa on reissattu, mökkeilty, uitu, käyty koiranäyttelyssä, marjastettu ja etsitty sieniä. Olen ommellut (koukutuin Mekkotehtaan mekkoihin), juossut ja lueskellut. Kohta on aika kivuta arkeen. Meille koittaakin uusi arki, sillä lapset menevät päiväkotiin ja me miehen kanssa opiskeluihin. Tuleva (luku)vuosi tuo paljon muutoksia tullessaan.

Sadepäivä taas. Käytiin kirjastossa. Siivottiin. Passikuvat lapsista. Huomenna ehkä mökille lähtö.

Pienempikin kaipaili samanlaista hattua kuin veljellään, joten täytyihän sellainen tehdä (alin kuva). Lippa onnistui paremmin kuin viimeksi ja koko hattu muutenkin. Nyt kun jaksaisi vielä ommella uuden isommalle ja miehellekin olisi tilauksessa kesä(onko se muka nyt?)hattu.

Yöpuku

Isommalle ompelin yöpuvun. Kangas on ostettu jo varmaan vuosi sitten Eurokankaasta ja kankaatkin leikkasin jo tovi sitten. Nyt tuli vihdoin valmistakin. Hieman harmittaa se, että joko kankaasta, ompelukoneesta, tai molemmista johtuen jotkut saumat vähän aaltoilevat, helmassa ehkä pahiten. Toisaalta yöpukukäytössä se ei onneksi ole niin nuukaa. Ohje on Ottobre 6/2009. 


Esittelyssä myös samalla uudet sängyt. Lapset siirtyivät vihdoin samaan huoneeseen nukkumaan ja pienempikin sai isomman sängyn, joka on siis laatikko (kiitokset tekijälle!). Laatikko työnnetään päivän ajaksi isomman sängyn alle, pyörät puuttuvat vielä alta. Isomman sänky on Lundian kerrossängyn toinen puolisko, joka on maalattu kokonaan valkoiseksi (kiitokset myös maalareille!). Tai ainakin melkein, sillä päätyjen maalaus on vielä kesken. Toinen puolisko olisi tarkoitus laittaa paikoilleen kun lapset ovat hieman isompia. Pienemmän mielessä tämä oli jo kerrossänky, sillä laatikon ollessa toisen sängyn alla hän ryömi sinne ja huuteli olevansa kerrossängyssä.
    

Kolmevuotias

Viikonloppuna juhlistimme kolmevuotiasta. Kolme vuotta sitten satoi kaatamalla koko päivän. Olin raskaana jo lähes kaksi viikkoa yliaikaisesti. Jännitin, joudutaanko synnytys käynnistämään kuten isomman kanssa, josta ei kovin kivat muistot jääneet. Onneksi yliaikaiskontrolli teki tehtävänsä ja kaatosateessa pomppimisen jälkeen alkoi tapahtua. Ehdin ompelemaan vielä yhden vaipan valmiiksi ja sitten alkoi tuntumaan jo vähän enemmän siltä, että jospa nyt. Kahden maissa yöllä lähdimme sairaalaan ja aamuyöstä viiden aikoihin syntyi pikku täti. Jos isompi oli ollut syntymänsä jälkeen hiljaa ja rauhallisesti tuijotellut meitä, niin tämä tapaus huusi tunnin putkeen heti synnyttyään. Tiedettiin siis heti alusta alkaen mitä odottaa. Omaa tahtoa, ajoittain hyvinkin kovaa ääntä, mutta etenkin hymyä ja suurta iloa.

Niin kuin viimekin vuonna, synttärisankari jatkoi syömistä uusintakierroksella muiden jo lopetettua. Juhlia vietettiin Fida-kirppikseltä kesän alussa löytämässäni mekossa, joka sopi kyllä sankarille kuin nenä päähän. Tänä vuonna myös eräs pieni poika valitsi hyvän syntymäpäivän itselleen, kun ystäväni synnytti samana päivänä.