Meillä vieraili oksennustauti ja heti sen jälkeen sairastuin johonkin kummalliseen räkätautiin kahdeksi viikoksi. Isompi täytti viisi vuotta ja livahti heti synttäri-iltanaan maailmalle, tai siltä se ainakin tuntui. Oikeasti meni pidennetyksi viikonlopuksi mummolaan ja ikävä iski äitille tietysti heti kun käänsi selkänsä ja lähti kävelemään tätin kanssa asemalle. Pienemmän viihdytys tuotti pään vaivaa täällä kotona, kun ei ollutkaan enää veli keksimässä leikkejä. 

Ristiriitaisuus on joskus melkein raastavaa. Usein miettii kaikkia tekemättömiä töitä ja odottaa jotain tulevaa, sitä hetkeä kun saa vihdoin ruoan eteensä ja ehkä kahvin juotua rauhassa, sitä hetkeä kun mies tulee kotiin, tai sitä päivää kun on vähän parempi päivä. Aina samalla unohtaa, että huomenna tämä hetki on jo eilinen. Ja silloin kun sen muistaa, on se kovin haikeaa. 

Isomman syntymästä on kovin lyhyt ja pitkä aika, hän on niin pieni ja jo niin iso.