Painetut astiapyyhkeet

 

 

 Painettiin linolevyn avulla astiapyyhkeisiin kuvioita. Huono juttu oli vain se, että käytetyt värit eivät ilmeisesti kestäneet 60 asteen pesua vaan haalistuivat, silittelyistä huolimatta. En onneksi kaikkia ehtinyt niin kuumassa pesemään. Astiapyyhkeissä tuossa asteessa pesemisen mahdollisuus olisi kuitenkin hyvä olla. Mallit suunniteltiin miehen kanssa yhteistyössä. Minun lemppari on tuo sieni. Oli myös kolmas malli, mutta siitä ei tullut kuvaa. Helpoiten värin levitys muottiin onnistui pienen telan avulla. Siinä isompikin tykkäsi avustaa.

Mallia ja ohjeita on lainattu täältä.

Pörisevät

 

 

 

 Pienemmälle on tullut kamala kammotus kaikesta lentävästä ja pörisevästä. Puistossa jähmettyy paikoilleen, huutaa ja tärisee, jos mikä tahansa liikkuva tai lentävä menee ohitse.

Tänään oli tuuri matkassa, sillä satuin vilkaisemaan parvekkeelle päiväunien aikaan juuri oikealla hetkellä. Ampiainen pörräsi ja kierteli rattaiden ympärillä, ja vaikka rattaiden päällä on verkko, ei sitä saa aivan aukottomaksi. Ei auttanut muu kuin rynnätä parvekkeelle, ja tietysti unet sitten keskeytyivät. Nyt en kyllä tiedä mitä jatkossa tekisi, ottaisiko riskin lentelevistä amppareista vai yrittäisikö nukuttaa sisälle, mikä on kyllä todennäköisesti tuhoon tuomittu ajatus jo tässä vaiheessa.

Kasvimaa-asioita olen yrittänyt lueskella ja tutkailla, paljon kaikkea uutta opittavaa, kuten se, että mistä aloittaisi. Ilmeisesti maa kannattaisi lannoittaa ja kalkita aluksi, mutta sitä en tiedä, voiko ne sekoittaa vain siihen pintamultaan, kun pelto on jo äestetty. Ja sitten pitäisi opetella jokaisen kasvin mieltymykset, sopivat naapurit, lämpötilat...

 

 

Esitys

 

 

 

Kirppislöydöt

 

 Kävin tänään kaupungin kävelykadulla järjestettävällä kirpparilla. Päästyäni sinne tajusin, että kukkaro oli jäänyt kotiin. Repun pohjalta löytyi vain 50 senttiä. Olin tullut etsimään pienemmälle sukkia. Kävi hyvä tuuri, sillä löysin myyjän, jolta niitä sai ilmaiseksi. Ja sen jälkeen löysin vielä tutun, jolta sai lainata 10 euroa! Onneksi olin jäänyt kiertelemään itsekidutusmielessä, sitten pystyi jo ostamaankin.

Ollaan pesty mattoja, vielä olisi jäljelläkin, mutta kiva että edes osa on jo pesty. Ikkunat ovat parin viikon takaisin pesun jälkeen jo saman näköiset kuin pesemättömätkin. 

Perjantaina isomman kerhon kevätjuhlassa isompi taisi olla ainut, joka ei ollut pukeutunut naamiaisasuun. Sillä hetkellä kyllä harmitti. Isompaakin vähän harmitti. Aina ei voi ehtiä ja jaksaa, mutta silti. Ei vaan tajuttu. 

 

 

 

 

 Eilen ruokapöydässä ollessaan pienempi alkoi toistelemaan "isi, isi, isi" ja olisi halunnut lähteä katsomaan ovelle, joko isi oli tullut kotiin. En antanut, sillä hänellä yleensäkin on tapana vaellella ja pomppia ruokailun aikana miten sattuu. Isompi sanoi silloin minulle, hyvin ymmärtäväisellä äänellä painottaen sanaa anna, että "anna sen mennä, se vaan käy äkkiä kattomassa ja tulee sitten ihan heti takaisin. Anna sen mennä kattomaan."

En tiedä mistä on tullut niin ihana, fiksu ja empaattinen nelivuotias, mikä minulla on. Äitinä toivoo vain, että muutkin sen näkisivät - ja oikealla tavalla, jotta hän voisi säilyä omana itsenään.