Mekkoa taas

 

 

Ompelin taas yhden mekon meidän äkäpussille. Nappilista meni ensin vinoon ja se piti purkaa, sitten mekosta tuli ihan liian leveä (luin vasta jälkeen päin että Mekkotehtaan hihattomat mekot kannattaisi tehdä kokoa pienempänä) ja sitten kun kaikkea remppaa tulee niin ne jää roikkumaan, kun into laskee. Nyt se on kuitenkin valmis (vaikka vieläkin vähän iso ehkä) ja käytössä. Tykkään tuosta vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä, vaaleanpunainen tuo kivaa särmää ja rauhoittaa myös vähän tuota vihreää. 

Hoo titti

Kirppikseltä löytyi jättipotti Hello kitty-fanille. Meillä se kylläkin kulkee nimellä Hoo titti, mun Hoo titti. Hello kitty-karkkirasian sisällä oli useita pieniä kissoja. Tänä kesänä on muutenkin löytynyt todella hyvin kirppikseltä kaikkea, vaatetta muun muassa. Olen myös saanut tyhjenneltyä entisiä pois ja vielä tekisi mieli tyhjentää lisää, mutta ihan kaikkia pieniä vaatteita ei vain raaski laittaa kiertoon. Anopille kiitokset tavaroiden myymisestä!

Pienemmälle ompelin Mekkotehtaan kirjasta mekon. Kankaana on Ikean reissulta ostettu palanen. Kirjan ohjeet ovat kyllä todella ihania ja helppoja toteuttaa, jopa tällaiselle ompelijalle kuin minä. 

Elokuussa on reissattu, mökkeilty, uitu, käyty koiranäyttelyssä, marjastettu ja etsitty sieniä. Olen ommellut (koukutuin Mekkotehtaan mekkoihin), juossut ja lueskellut. Kohta on aika kivuta arkeen. Meille koittaakin uusi arki, sillä lapset menevät päiväkotiin ja me miehen kanssa opiskeluihin. Tuleva (luku)vuosi tuo paljon muutoksia tullessaan.

Sadepäivä taas. Käytiin kirjastossa. Siivottiin. Passikuvat lapsista. Huomenna ehkä mökille lähtö.

Pienempikin kaipaili samanlaista hattua kuin veljellään, joten täytyihän sellainen tehdä (alin kuva). Lippa onnistui paremmin kuin viimeksi ja koko hattu muutenkin. Nyt kun jaksaisi vielä ommella uuden isommalle ja miehellekin olisi tilauksessa kesä(onko se muka nyt?)hattu.