Marraskuu alkoi meillä sairastelulla, molemmat lapset ovat pienessä räkätaudissa. Isompi jätti päiväunet väliin ja jouduin toimimaan ideapankkina jotta tekemistä riittäisi, kun ei uloskaan päästy. Luin isommalle kirjaa. Hän tuijotti viiden senttimetrin päässä suutani ja kuulemma katsoi, onko minulle tulossa uusia hampaita.
Tein ruuaksi perunavelliä. Savolaisten keittokirjan olen saanut joskus muistaakseni joululahjaksi äidiltäni. Kirja on vuodelta 1978 ja se on takakannen mukaan "savolaisen ruokaperinteen tallennus, mutta myös käyttökirja tämän päivän keittiöön". Ainakaan tänä päivänä, 30 vuotta myöhemmin, eivät taitaisi kaikki ohjeet olla enää ihan toteuttamiskelpoisia. Minulta jäisivät ainakin tekemättä utarekukko tai limppisoppa. Toisaalta osa ohjeista on hyvinkin käyttökelpoisia, kuten tuo perunavelli. On muuten melko nätin kuuloista tuo savon murre välillä: röpörieska, rötti, lirpotin, kualjpottu, iltatöllömi...
Teen perunavellin aina kirjassa olevan kakkosohjeen mukaan:
1-1,5 l perunalohkoja
vettä
1 l maitoa
suolaa
Tämä valmistusohje on tuttu nykyajan emännille. Perunat keitetään vedessä pehmeiksi, kaadetaan vesi pois ja survotaan tuuvingiksi. Maito lisätään ja annetaan kiehahtaa.
Lisään vielä suurusteeksi pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Tuon ykkösohjeen ohrajauhoista tulisi kyllä oikeampi maku.
Miehen mukaan jos joku asia maailmassa on väärin, niin se on kalakukko, mutta mies ei olekaan Savosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti