Maanantaina juhlittiin minun synttäreitä, tai itse asiassa melkein jätettiin juhlimatta, koska mies oli ymmärtänyt sanomiseni väärin. Sanoin, etten tarvitse lahjaa kun olin Helsingissä, niin oli sitten ymmärtänyt ettei tarvitse yhtään mitenkään muistaa tai juhlistaa! Vähäsen alkoi jo harmittamaan, kun ei vielä illallakaan ollut kuulunut onnitteluja. Tilanne korjaantui kakulla.

Isommalta kyselin, oliko hänellä korttia minulle. "No minäpäs mietin mitenkä minä voisin tehdä... Hei, sinähän voisit itse tehdä sen kortin!" Että hyvin on muistamiset näköjään hallussa noilla meidän miehillä.

Tiistaina päästiin kovimpien pakkasten jälkeen taas ulkoilemaan. Pienemmälle pitää pukea aina paljon päälle, ja silti meinaa olla kylmissään. Eikä tykkää oikein liikkua ulkona. Jos kaatuu, ei pääse ylös. En tiedä meneekö talvi sitten pulkassa ja rattaissa istuessa.

Tänään olin illalla ostoksilla ja mies lasten kanssa pihalla. Koiralle oli tullut tylsää. Miettikää nyt, yksin kotona, ainakin puoli tuntia. Miten väärin!