Selma

 Tänään silitetään viimeistä kertaa päätä, rapsutetaan kaulaa, otetaan tassun nostoja vastaan. Huomenna meidän rakas koiramme laitetaan ikiuneen. Koiralla on vatsassa niin pitkälle levinnyt syöpä, ettei toimenpiteet enää todennäköisesti kannattaisi. Suru ja ikävä ovat jo nyt sanoinkuvaamattomat.  Koira on kuulunut meidän yhteiseen elämäämme lähes alusta alkaen. Huomenna ei kukaan enää tassuttele täällä, kerjää ruokaa, varasta sitä pöydiltä ja ole seurana aina ja kaikkialla, metsässä, mökillä, uimassa, nukkumassa. Enemmän vuosia olisin koiralle toivonut ja vähän paremman lopun. Toinen käy niin sääliksi, että itkulle ei tule loppua.

Viikon päästä olisi meidän juhlamme, joten ajankohtakin on huonoista huonoin. Tämän pitäisi olla ilon ja onnen aikaa, mutta nyt tämä on vain surua.