perjantai 29. lokakuuta 2010

Kyllä kylässä voit käydä känkkäränkkä







kun on känkkäränkkäpäivä. Tänään on huudettu, isompi ja me. Olen ottanut vastaan iskuja nyrkeistä ja tyynystä. Väkisinkin ryhtyy aina siinä vaiheessa naurattamaan. Muuten ei kyllä ole naurattanut. Sitten aina haukutaan tyhmäksi. Ei vielä onneksi pahempia sanoja osaa. Isommalla ei juurikaan ole uhmavaihetta ollut, toivottavasti se ei nyt enää myöhäisherännäisenä tule. Minun tulee aina huudettua ja uhkailtua, ja sitten jo seuraavassa hetkessä kaduttaa. On se kuitenkin niin pieni vielä. Ihana.

Pienellä kauhunsekaisella tunteella odotan pienemmän uhmaikää. On melkoisen eri luokkaa veljensä kanssa. Raportoidaan sitten kun alkaa.

Yhtenä päivänä isompi kyseli että miten hän kerkesi kasvaa isommaksi, mutta siskonsa ei. Että miten hän kerkesi kasvaa edeltä isommaksi?

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti