keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Pullien evoluutio

Ensimmäiset

Toiset

Kolmannet

Parhaimmat

Ongelmattomat sämpylät

 Tänään kirjastossa lukiessani päätin, että leipoa pyöräytänpäs isomman tuleville synttäreille pullaa. Minähän en siis mikään jauhopeukalo ole, ja tämä oli toinen kerta elämässäni, kun leivoin pullaa. Silloin kun päätän jotain leipoa, rysäytän sitten yleensä kerralla enemmän. Tänäänkään ei pelkät pullat riittäneet, ehei, vaan jotta haastetta olisi tarpeeksi, leivoin myös sämpylöitä ja tein pannarin. Sämpylät tein ensin, hyvin onnistuivat, pannari myös. No pullat sitten taas... no niin. 

Ensimmäisiin ei ollut raesokeria ja ne myös levahtivat jotenkin hassusti. Uunista tullessaan toivat mieleen lähinnä lehmän tuotokset. Toiset olivat samanlaisia jättiläisiä, mutta sokeri onneksi sai ihmeitä aikaan ulkonäölle. (Kuvat eivät muuten kerro nyt koko totuutta, vaan ovat kerrankin armollisia.) Seuraavat sitten olivat jo pienempiä, mutta ne taas vähän kärtsähtivät. Onneksi tuli myös yksi satsi ihan hyvän näköisiä, ja kyllähän nuo muutkin tulee syödyksi.  Maussa ei ole kuitenkaan mitään vikaa, sentään. Ulkoisesti eivät vaan olleet mitään emännän taidonnäytöksiä. Mutta jos suunta on vain ylöspäin, niin ehkä minullakin on vielä pieni mahdollisuus pullantuoksuiseksi äidiksi - ja siihen ei kai edes vaadita pullien hyvää ulkonäköä.

3 kommenttia:

  1. Sillä ulkonäöllä ei ole mitään väliä : ). Vaikka tulisi minkä näkösiä läjiä tahansa meidän lapset ainaki aina sanoo että äiti sää leivot maailman parhaat pullat : ) ♥.

    VastaaPoista
  2. :) Namskis. Maku tosiaan se tärkein on.

    VastaaPoista