Maisa alkaa sopeutua uuteen kotiinsa, ainakin hampaiden käytön ja tihutöiden perusteella. 

Olen odotellut syysmasennuksen iskemistä. Yleensä se kulminoituu synttäripäivään, silloin on kai usein ollut vuoden pimeintä, synkintä ja ankeinta. Vaikka ei kyllä nytkään joinakin päivinä ole kauas siitä jäänyt. Ja sitten taas toisina, aurinkoisina päivinä tuntuu aivan ihmeellisen upealta. Muutenkin on jostain tullut oudosti uutta intoa. Olen leiponut pullia, sämpylöitä ja tehnyt kahtena päivänä oma-aloitteisesti ruokaa.
Luultavasti kuitenkin ohimenevää, tämä innostus.