Hurjistunut anopinkieli

 

 

 

 Eilen kävin lasten kanssa kirjastossa. Reissu oli rankka - äidille. Kirjastoon tullessamme ajattelin päästää pienemmänkin kävelemään. Kirjojen tutkistelusta ei sitten meinannut tulla mitään, mutta onneksi oli isompi raportoimassa tilannetta tasaisin väliajoin: 

-äiti, L kiipeää tuolille.

-äiti, L seisoo pöydällä.

-äiti, L lähti tuonne päin.

-äiti, L repii kirjoja alas hyllystä.

-äiti, L repii kirjoja alas telineistä.

Lisäksi oli myös rattaissa seisomaan nousemista, kovaan ääneen kailottamista ja jatkuvaa paikasta toiseen liikkumista. Loppuajasta olin aistivinani kirjastoväen suunnalta pientä mulkoilua, vaikka ihan tavallisia hommiahan nuo olivat. 

Meillä on ollut keittiössä anopinkieli, joka jossakin vaiheessa kasvatti yhden kielistään kohtuuttoman suureksi muihin kieliinsä verrattuna. Vitsailtiin siitä silloin miehen kanssa. Myöhemmin ero kuitenkin tasottui. Tänään se rotjake päätti sitten tipahtaa alas ikkunalaudalta, ihan yksinään. Kukan puuhissa voisi ehkä jopa nähdä jotakin kuvaannollista.