Ulkona käy kavala viima. Pienempi palelluttaa poskensa puistoreissulla, en tajua varoa. Kotiin tultuamme poskissa on valkoiset läntit, joita isompi jo ehtii sormellaan kokeillen painamaan.
Isompi kysyy minulta, voiko antaa pienet suksensa pienemmälle lahjaksi. "Minä annan L:lle lahjoja kun L herää päiväunilta, kun se on käyttäytynyt tänään niin hyvin."
Minä yritän lukea tenttiin, mutta jostain kumman syystä keskittyminen herpaantuu. Paljon tärkeämmältä tuntuvat pesemättömän pyykkivuoren valloitus, pölyhiukkasten tavoittelu ja viidennen kerroksen periferiassa oleva vinttikomero, jossa olisi varmaan ehkä ylimääräistä tavaraa kiertoon. Tekemättömien juttujen määrä kasvaa päivä päivältä ja on vaikeaa antaa niiden vain olla ja rehottaa.
Kaunis kuvasarja.
VastaaPoistaMinä olen ollut vain sisällä tuulta paossa, ja sen huomaa. Tänään menen ulos, tulee parempi olo.
Tenttiin lukemisen välttely on niin tuttua, niin tuttua. Kummasti silloin huomaa kaiken tärkeämmäksi kuin sen itse lukemisen. (Nimimerkillä eräs, joka aina tenttiin lukiessaan huomaa kuuraavansa hellaa ja sen taustaa paremmin ja tehokkaammin kuin koskaan muulloin...)
VastaaPoistaTuuli on ollut täälläkin kylmä, oikein pistävä. Saisi jo kääntyä lämpimämmäksi.
Ilona: kiitos. Täytyy tunnustaa, että neljä viidestä kuvasta oli miehen ottamia, mutta minun valitsema kuvasarja kuitenkin ;)
VastaaPoistaMalla: Joku kumma juttu siinä kyllä on, etenkin tuon siivouksen kanssa. Jos nyt jotain hyvää pitää nähdä, niin tuleepahan ainakin siistiä, huonompi juttu tentin kannalta.
Minulla on mennyt joskus myös niin päin, että tentistä tullessa on ollut niin paljon ylimääräistä energiaa (varmaan jokin adrenaliiniboosti), että oon sitten heti tentin jälkeen siivonnut kotona hurjapäisenä.