torstai 6. tammikuuta 2011

Loppiaisena






 Pyhäpäivä keskellä viikkoa on ollut matelevainen ja tuntunut aivan sunnuntailta. Päivä valui vähän ohi. Aamupäivällä selvittiin sentään ulos asti. Metsälenkki oli satumainen ja täynnä pehmeää puuterilunta. Isompi lähti kovasti odottamaansa ensimmäiseen yökylään sedän luokse (kilometrin päähän), ja pienempi nautti hetkellisestä osastaan ainoana silmäteränä. 

Ennen yökylään lähtöä söin isomman kanssa pipareita. Olisin halunnut koristeltuja, mutta niitä ei ollut enää jäljellä. Isompi kehotti minua ottamaan ilman koristeita, "Äiti koitahan!" Sanoin etten halua. "Äiti sinun pitää joskus oppia!"
Aivan niin. 

2 kommenttia:

  1. Mitenkäs yökyläily oli mennyt? :)
    t. T

    VastaaPoista
  2. T: hyvin oli mennyt. Illalla oli vähän myöhään valvoskellut ja alkuillasta pikkaisen ikävä käväissyt, mutta aamulla ei olisi halunnut sitten enää kotiin lähteä. Ja kotona pelkkä äidin naamakin kiukutti, saati että kun se äiti vielä kaiken lisäksi sattui jotain puhumaan!

    VastaaPoista