perjantai 18. marraskuuta 2011






 Tuntuu siltä, että jonkin tyyppiset kaamosoireet meinaavat kiusailla. Aamupäivällä usein väsyttää ihan hirveästi ja makean (etenkin kaikkien suklaisten leivosten)himo on yhtäkkiä yllättänyt. En ainakaan tunnista kesäisin himoavani läheskään samassa määrin kaikkea kaikkea ihanan suklaista ja rasvaista.

Syntikalla soittaminen oli muuten Maisasta hyvin epäilyttävää. Piti seurailla sopivan matkan päästä pitkän aikaa pää kallellaan laatikkoa, josta kuului omituista ääntä.

perjantai 11. marraskuuta 2011






 Päivät ne vaan juoksee joulua kohti, vaikka kai ne senkin jälkeen kulkuaan jatkaa. Tämä viikko ollaan istuttu maanantaita lukuunottamatta sisällä, lapset on kipeitä mutta ei niin kipeitä ettei voisi riehua, inistä, tapella, tylsistyä ja pitkästyä. Toisaalta joskus on myös kiva elää ilman mitään suurempia aikatauluja.

Olen nukkunut taas joitakin öitä isomman huoneen lattialla. Jossakin vaiheessa yötä hän kömpii viereeni. Yhtenä aamuna havahduin unestani siihen, että hän silitti sormellaan kaksi kertaa poskeani juuri siitä kohdasta, missä poski kääntyy kaulaa kohti ja antoi siihen hellästi pusun. 
Olen toivonut, että tämä on niitä asioita, joita ei unohda ikinä.