lauantai 30. lokakuuta 2010

Tänään on ollut hyvä päivä









vaikka olinkin ison osan siitä itsekseni lasten kanssa. Aamupäivällä minä, isompi, pienempi ja koira kävimme rannassa lenkillä. Koira ei tykännyt kurapuvustaan. Vettä sataa tihkutti ja välillä vähän ropisuttikin. Kotiin tultuamme unohdin kuranpesuoperaatioiden takia ulko-oven auki. Oli auki yli tunnin rappukäytävään. No, tietääpähän ainakin naapurit viimeistään nyt, mitä ja miten meillä puhutaan. Ei ollut kyllä ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta.

Mies oli auttamassa kavereita muutossa. Sen jälkeen oli pizzanhakureissulla, joka vähän venähti. Tein isomman kanssa hänelle kaulakorun puuhelmistä. Sitten odotti isiä eteisessä nallen kanssa, melkein koko poissaoloajan. Illalla syötiin kaikki yhdessä kynttilän valossa. Aloitin yöpuvun ompelemisen isommalle. 

Jännää, miten voikin olla niin paljon omasta mielentilasta kiinni se, miten päivä sujuu. Huonona päivänä tuntuu, että tapahtuu miljoona pikkuasiaa, jotka pitävät hermot tasaisesti kiehumispisteessä. Ja sitten voi olla tällaisia ihmeellisen seesteellisiä ja harmonisia päiviä, jolloin juuri mikään ei ärsytä. Tältäköhän miehestä joka päivä tuntuu?

 

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kyllä kylässä voit käydä känkkäränkkä







kun on känkkäränkkäpäivä. Tänään on huudettu, isompi ja me. Olen ottanut vastaan iskuja nyrkeistä ja tyynystä. Väkisinkin ryhtyy aina siinä vaiheessa naurattamaan. Muuten ei kyllä ole naurattanut. Sitten aina haukutaan tyhmäksi. Ei vielä onneksi pahempia sanoja osaa. Isommalla ei juurikaan ole uhmavaihetta ollut, toivottavasti se ei nyt enää myöhäisherännäisenä tule. Minun tulee aina huudettua ja uhkailtua, ja sitten jo seuraavassa hetkessä kaduttaa. On se kuitenkin niin pieni vielä. Ihana.

Pienellä kauhunsekaisella tunteella odotan pienemmän uhmaikää. On melkoisen eri luokkaa veljensä kanssa. Raportoidaan sitten kun alkaa.

Yhtenä päivänä isompi kyseli että miten hän kerkesi kasvaa isommaksi, mutta siskonsa ei. Että miten hän kerkesi kasvaa edeltä isommaksi?

 

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Näitä päiviä







Kiirettä vähän, mutta en tiedä miksi. Kaipaan aikaa. 

Nukutan pienempää yöunille. Vetää sukan jalastaan ja vie sen korvalleen. Sukkapuhelin. Luen Stalinin lehmät loppuun ja aloitan jo uutta kirjaa. 

Kissa on raapinut uutta tapettia, nuollut minun aamiassämpylää ja pissinyt eteisen matolle.

Pesen maton ja seuraavana päivänä huomaan, ettei haju ole lähtenyt. Pesen uudelleen. Kylven soodassa ja etikassa. Tällä kertaa toimii.

Käyn isomman kanssa taas kirjastossa. Matkalla kyselee avaruudesta, tähdistä, kuusta ja auringosta. Onko kuu aurinko, vai aurinko kuu. Pimeys pääsi kuulemma yllättämään. Ja kun nousemme Yliopistonkadulle, sen päässä möllöttää kuu isona ja keltaisena kaupungin kattojen yllä, ikään kuin puheemme kuultuaan olisi tullut tervehtimään.
Isompi kyselee minulta "haluatko nakkia?" Sanon etten oikein nykyisin enää tykkää hirveästi lihasta. "Mutta eihän se ole lihaa!" Onkin puoliksi oikeassa. 

Iltainen kaupunki on tunnelmallinen. Kohta on jouluvalot jo joka puolella ja näyttää ihan erilaiselta. Tykkään kyllä siitäkin.



lauantai 23. lokakuuta 2010

Julia-käärme







Isompi on tullut selvästi siihen ikään, että kaupasta pitäisi saada aina jotakin. Jotakin ihan itselle. Yhdellä kauppareissulla viime viikolla olisi halunnut myynnissä olleen lelukäärmeen. Se oli vaan meidän mielestä vähän kallis, ja pyrimme muutenkin pitämään turhan ostelun minimissä. Sain sitten idean, että minähän voin ommella sen käärmeen. Materiaaleina on jämäkankaita. Täytteenä vanua, joka kyllä on itsessään melko hintavaa, mutta lojui meillä vain tyhjän panttina, joten saipahan senkin pois vintiltä kuljeksimasta. 

Käärme on ainakin tähän asti ollut todella mieluinen ja sen kanssa myös nukutaan kaikki unet. Isompi nimesi sen Juliaksi.

Eilen illalla kirjoitin, että oli ollut niin nätti ja kuulas syyspäivä. Ei näköjään olisi pitänyt mitään sanoa, kun aamulla oli maassa noin kymmenen senttiä lunta. Pienempi ei tykännyt yhtään. Toisaalta, pysyypähän koira ainakin puhtaana sen aikaa, ennen kuin lumi muuttuu sohjoksi. Ja liukumäessäkin näytti luistavan melko sutjakkaasti.


perjantai 22. lokakuuta 2010

Perjantaina










 


Tänään sain syödä aamupalan rauhassa, yksin. Aamupalan jälkeen kävin koiran kanssa lenkillä. Yöllä oli ollut pakkasta. Upea aamupäivä. Säikähdin silloin, kun ensilumi satoi. Luulin etten pääse ollenkaan nauttimaan näistä kuura-aamuista.

Vielä on ihana viikonloppu edessä!

Torstaina





Ollaan oltu pari päivää lomalla. Kävin isomman kanssa kahdestaan kampaajalla, saatiin kumpikin uudet hiukset. Katselin isompaa kun istui tuolissa. Niin reippaana, ihan paikallaan. Kuiskutteli minulle viereisestä tuolista, kun minun hiuksiani leikattiin.

Isomman yöt ovat olleet välillä vähän levottomia. Pahoja unia kai. Olen nukkunut joitakin öitä hänen huoneessaan. Yöllä kömpii sitten aina minun viereeni. Lapsi tottuu siihen, voisi joku ajatella. Minä haluan pidättää ne hetket vielä meille. Tulee aika, jolloin hän ei varmaan mistään hinnasta suostu nukkumaan vieressäni, mutta se aika ei onneksi ole vielä nyt.


tiistai 19. lokakuuta 2010

98-vuotissynttärit



 








Oltiin sunnuntaina miehen mummon 98-vuotissyntymäpäivillä. Juhlia vietettiin miehen tädin puolison vanhalla kotitilalla Savossa. Kaksi vuotta vielä ja sitten on täysi sata. Piteneeköhän meidän elinaikana elinikä jo niin paljon, että pääsee useamminkin viettämään satavuotisjuhlia? Jaksaisinkohan itse elää niin vanhaksi... Riittäisiköhän tekemistä? Laitetaan mietintään.

P.S. Oli isompikin mukana, mutta ei nyt sattunut näihin kuviin mukaan.