sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Viikonlopun painavat






 Olen ihaillut, miten sisarusten leikki sointuu yhteen. Ilolla kuunnellut, miten isompi aamulla heti herättyään kysyy pienemmältä, mitä leikittäisiin. Miettinyt, miten ihanaa, että heillä on toisensa. Toivonut, että he voivat aina luottaa toisiinsa. Katsonut salaa nurkan takaa, kun molemmat istuvat pimeässä huoneessa nojatuolissa peiton alla. Isommalla on otsalamppu päässään ja hän lukee pienemmälle kirjaa: "katso, tuossa on se ihmisapina".

Olen miettinyt, miten äidin huoli on aina suurin kaikista. Miten se joskus on hyvin hiljaa ja toisinaan taas kasvaa suureksi. 
Pohtinut ystävyyttä, miten se muuttuu ja joskus häviää. Joskus taas muuttaa muotoaan ja silti säilyy. 

Olen ihmetellyt, miten suhtaudumme samaan tilanteeseen niin eri tavoin. Miten tulkitsemme tilanteita alun alkaenkin eri tavoin ja miten annamme sen meihin vaikuttaa. Olen toivonut, että osaisin paremmin antaa asioiden välillä vain kulkea omalla painollaan.

Olen miettinyt, miten ihanaa on, että on toinen, joka jaksaa aina nähdä sen toisen puolen. Että on toinen, joka on lähes aina iloinen. Olen ihaillut tapaa, jolla hän suuntautuu elämään. 

perjantai 25. helmikuuta 2011

Matkalippuja






 Ties kuinka mones viikko sisällä. Ensin sairastelujen, sitten pakkasen takia. En ole kovin hyvä keksimään erilaisia leikkejä tai järjestämään esim. askartelua. Pitäisi vain yrittää, mutta juuri se aloitus on hankalinta. En ole itse koskaan juurikaan askarrellut, joten on vaikeaa keksiä ideoita. 

No, yritin edes ja eilen askartelimme lasten kanssa matkalippuja tulevalle mummolareissulle. Tai lähinnä äiti leikkeli ja myös liimasi. Isompi ei halunnut leikata kuin ihan vähäsen ja liimata vain yhdesti, pienempi taas olisi halunnut, mutta taidot eivät olisi siihen aivan vielä riittäneet. Ehti kuitenkin kokeilemaan saksia ja huitaisemaan liimaa niin mattoon, lattiaan kuin myös pahviinkin. Liput ovat olleet tärkeitä ja mummolan reissua odotetaan jo kovasti. Nyt löytyy liput isommalle, pienemmälle, isille, äidille, sedälle ja koiralle. Kissa taisi jäädä ilman. 

Tänään käytiin miehen kanssa syömässä. Joskus on mukavaa olla ihan kahdestaan ja leikkiä hetken sitä, mitä oli ennen. Kun tietää, että kotiin tultua saa taas kaiken. 

tiistai 22. helmikuuta 2011





 Lähipäivinä on tehty itse pinaattilettuja (tuli älyttömän hyviä!), leivottu mutakakkua, herkuteltu laskiaispullilla (näköjään vähän ennakkoon, mutta haitanneeko mittään) ja tehty myös jo toisen kerran onnistuneesti soijamakaronilaatikkoa. Itse asiassa kaikki nämä ovat miehen tekosia. Meillä menee usein roolinjako siten, että minä suunnittelen ja hän toteuttaa. Hyvä niin, koska en hirveästi pidä ruuanlaitosta. Ihan kivaa se on, mutta vielä kivempaa on, jos joku tekee sen puolestani. 

Ollaan muuten molemmat, mies ja minä siis, nykyisin ihan hirmu pahasti koukussa ruusunmarjateehen. Ja vielä siihen halvimpaan mahdolliseen euro-teahen (mitenkähän tuo taivutusmuoto menee...), joka siis nimensä mukaisesti maksaa euron laatikolta. Keitetään sitä joka ilta pannullinen. Se on hyvää ja nukuttaakin mukavasti. Muutenkin olen nykyisin alkanut juoda enemmän teetä. Päiväkahvi on kyllä silti vielä aina saatava. 

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pakkaset, mummot ja housut






 Pakkaset jatkuu ja sisällä joutuu vain nyhjöttämään. Perjantaina saatiin sentään kirjastoreissu aikaiseksi. Matkalla jo joku mummeli kysyi hyvin huolestuneella äänellä, paleltaako lapsiani. Isommalla ei mitään hätää ole ja pienempi oli tungettu rattaisiin niin monen vällyn väliin, että ei varmasti voinut kylmä olla. Ollaan myös nukutettu pienempää ulkona edelleen pakkasista huolimatta. Tänään meinasi herätessä pikemminkin hiki kuin kylmä olla. 

Ne on muuten vähän ärsyttäviä ja toisaalta myös hassuja nuo mummot kun ne jaksaa olla huolestuneita näistä uusavuttomien vanhempien lapsista ja etenkin niiden palelemisesta. Joskus viime keväänä olin isomman kanssa apteekissa ja olin riisunut häneltä osan ulkovaatteista. Joku mummo tuli juttelemaan hänelle ja sanoi että tuleeko sinulle kylmä siellä ulkona, onkohan tarpeeksi vaatetta. Puhe oli varmaankin kohdistettu minulle, tai en ainakaan edellytä kolmevuotiaan osaavan vastata että on minulla tarpeeksi vaatetta, ei palella, kiitos vain kysymästä! Tai sitten se on vain sitä mummojen smalltalkia.

Ompelin tuollaiset kuvissa näkyvät housut isommalle. Kaavan pohjana oli joku Ottobren lehdessä ollut, mutta sitä on melko paljon muokattu ja suurennettukin. Kuminauhat on lahkeissa ja vyötäröllä, mutta molemmissa vähän liian löysällä ehkä. Ja vähän ovat isotkin vielä. Joustofrotee on ostettu reilu vuosi sitten eurokankaan palalaarista.

torstai 17. helmikuuta 2011

Hömmöt hommat






 Pienempi ottaa mallia monissa asioissa. Aamulla hiuksia kastellessani hän pyyhkii sormellaan lavuaaria ja sivelee sitten märillä sormilla hiuksiaan. Sitten, ennen kuin ehdin estää, hakee likavaippasankosta vaipan ja viimeistelee kampauksensa kuivaamalla hiukset vaippaan. 

Aamulla hakee keittiön kaapista kukkaravinteen, kuljettaa sen olohuoneeseen ja levauttaa korkin auki olohuoneen pöydälle. Toistelee osaamiaan sanoja litaniana: auto, auvva, tuna, mommi.

Hän myös kiipeää kirjoituspöydälle, jossa on piilotettuna ompelukoneen taakse tenttiinlukulakuní. Löytää ne tietenkin heti ensimmäiseksi ja ehtii aukaista pussin, ottaa lakun ja laittaa sen hyvin nopeasti suuhunsa, vaikka ehdinkin siinä vaiheessa jo paikalle kieltämään. Maiskuttaa tyytyväisenä, pienen määrän lakunväristä kuolaa samalla valuessa alahuulesta. Ja aina kun näkee pussin uudelleen, maiskuttaa.

Isompi tekee ystävänpäiväkortteja, vaikka päivä onkin jo mennyt. Liimailee vanhoihin kortteihin tarroja, jotka tasoitetaan ajelemalla niiden yli päältäistuttavalla leikkiautolla. Ja hommaan kuuluu muuten sitten myös töötin painaminen. 

tiistai 15. helmikuuta 2011






Nyt sen pystyy ehkä jo välillä huomaamaan - kevään tulon. Lähipäivinä on ollut ihmeellisen keväinen sää, kovasta pakkasesta huolimatta. Mies oli löytänyt pajunkissankin. Jos pysähtyy hetkeksi aurinkoon, voi melkein tuntea sen lämmittävän, ja viikonloppuna 20 asteen pakkasellakin jääpuikot sulivat talon räystäälle. 

Tervetuloa kevät! Voisitko kuitenkin sulattaa lumet huomaamatta ja salaa, yhden yön aikana vaikka? 

sunnuntai 13. helmikuuta 2011






Viimeisetkin synttärijuhlat on nyt juhlittu ja täytekakkukiintiö on jälleen vähäksi aikaa täytetty. Tein tänään taas vispipuuroa, tykkään syödä sitä aamuisin. Mysliäkin pitäisi tehdä lisää.

Hartiat ja käsivarret ovat olleet jumissa jo jonkin aikaa, etenkin herätessä käsissä tuntuu ikävältä. En tiedä onko minulla kyljellä nukkujaksi huono tyyny vai mistä johtuu, inhottavaa. Tänään yrittäessäni kääntää meidän petauspatjaa toinen käsi niksahti ylhäältä käsivarresta ilkeästi.

Pienempi opettelee sanoja. Ääntä löytyy kyllä muutenkin tarvittaessa, oman tahdon ilmaisuun ei hän ole sanoja tarvinnut. 

torstai 10. helmikuuta 2011





 Tänään minulla on ollut kävelylenkki upeassa aurinkoisessa aamupäivässä. Kirpsakka pakkanen, joka nipistelee poskia ja nappaisee nenästä juuri sopivasti. Vähän kaheli koira. Valkoinen pallopää rattaiden kyydissä, joista loppumatkasta kuuluu enää vain kuorsaus. Kun yritän herättää, havahtuu hän hetkeksi hymy huulillaan ja sanoo "päpä", kunnes vaipuu taas unen helmaan. 

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Neljävuotias



Sinä synnyit neljä vuotta sitten kylmänä iltapäivänä. Synnytys oli käynnistetty ja minulla vaikeuksia pysyä mukana. Lopun rankkuus yllätti kavalasti ja minulta meinasi usko loppua. Synnyttyäsi olin aluksi vain onnellinen, että työ oli ohitse. Synnytyssalissa katselit meitä ja me sinua. Siitä se sitten alkoi, minun äitiyteni. Mikä tuuri, että olen saanut opetella juuri sinun kanssasi.
 
Näiden neljän vuoden aikana olen oppinut sinulta paljon sinusta, minusta, meistä. Olen kiitollinen kaikista päivistä, jotka olen saanut viettää sinun hymysi lähellä. Sillä juuri sitä sinä enimmäkseen olet, iloa, hyvää mieltä ja auringonpaistetta.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Vanhoja töitä

Tällaisiakin on joskus tullut tehtyä, nyt tulivat esille:




Virkattu matto on tehty valkoisesta moppilangasta, virkkasin sen muistaakseni 6 vuotta sitten. Lanka on miehen äidin liikkeestä. Matto oli meillä edellisessä asunnossa vessan mattona, mutta olen tullut siihen tulokseen että koira, jota pitää usein pestä, sekä lapset ja vessan matto eivät ole ollenkaan toimiva kimppa. Niinpä se on ollut viime vuosina vintillä, josta mies sen löysi ja oli jo heittämässä roskikseen! Pelastin sen äidilleni mökille. 

Olisi kyllä kivaa virkata isompikin matto erivärisistä langoista räsymaton tapaan, mutta sen käsitteleminen tulisi kai vähän raskaaksi työn edetessä?

Olen ollut muuten aika laiska päättelemään, mikä näkyy tuossa viimeisessä mattokuvassa (ja näköhään vielä kesken kierroksen olen lopettanut) sekä tässä miehelle virkkaamassani hatussa, joka myös löytyi joistakin talvivarastoista:


Ja mies vielä ilmeisesti käyttää tuota hattua, ei kuitenkaan kai toivottavasti roikota tuota lankaa ihan tuossa sivulla sentään.


Ja sitten on vielä yhdet hanskat, jotka ompelin miehelle isäinpäivälahjaksi. Materiaalina oli vaippa-pul, mustat resorit ja sisällä fleece. Eivät vain ole käytössä olleet hirveän kestävät, nyt näkyy kämmenen sisäpuolella pulissa saumoista lähteviä purkaumia. Toisaalta, en kyllä tiedä mitkä hanskat olisivat riittävän kestävät miehen käyttöön.

Kuvat olisivat voineet olla taas kivempiakin, jos olisin malttanut odottaa ja ottaa ne päivänvalossa.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011





 Pienempi sairastui kuitenkin myös lopulta isoveljensä tautiin. Ja tietenkin juuri veljen synttäreiden alla.  Äidin täytyi keksiä varasuunnitelma. Suurin osa vieraista peruttiin, kutsuttiinkin kummit ensimmäiselle kierrokselle (toinen tulee ensi viikonloppuna) sekä toinen perhe, jossa myöskin oli ollut varmaan samaa tautia. Saatiin kerma käytettyä pois ja pullia vähän syötyä. Yhden kaverin kanssa käytiin aamupäivällä jäätelöllä.

Tämä aika vuodesta tuntuu usein olevan melko sairasaltista aikaa. Yhtenä vuonna olimme kutsuneet lähemmäs 15 henkeä, jotka sitten kaikki muut paitsi kaksi peruivat tulonsa juhlapäivänä. Kaikilla oli flunssa. Hyvä että emme olleet kuitenkaan tehneet kakkua viidelletoista hengelle. Pikkusiskollakaan ei silti välttämättä paremmin asiat ole, hän kun on syntynyt keskellä heinäkuuta, joten käyköhän tulevaisuudessa aina niin, että suurin osa kavereista on lomailemassa synttäreiden aikaan...

Nyt taidan mennä opiskelemaan vielä hetkeksi, vaikka tekisi mieli lukea jotain ihan muuta ja toivon, että pinnalle pyrkivä nuha jäisi taaskin vain kolkuttelemaan.

torstai 3. helmikuuta 2011









Tänään:

-kerhopäivä
-ensimmäiset tulokset pottailussa -päivä
-väsypäivä minulla, ylimääräisen energian päivä miehellä
-siivouspäivä
-pyykkipäivä
-suklaapäivä
-lukupäivä kotona
-kauppapäivä
-lumisadepäivä (taas)
-koiraa hermostuttava luminaamapäivä

Toivottavasti myös:

-neulomisilta (jos olkapää vain sallii)
-hyväuniyö