tiistai 31. toukokuuta 2011

Painetut astiapyyhkeet



 Painettiin linolevyn avulla astiapyyhkeisiin kuvioita. Huono juttu oli vain se, että käytetyt värit eivät ilmeisesti kestäneet 60 asteen pesua vaan haalistuivat, silittelyistä huolimatta. En onneksi kaikkia ehtinyt niin kuumassa pesemään. Astiapyyhkeissä tuossa asteessa pesemisen mahdollisuus olisi kuitenkin hyvä olla. Mallit suunniteltiin miehen kanssa yhteistyössä. Minun lemppari on tuo sieni. Oli myös kolmas malli, mutta siitä ei tullut kuvaa. Helpoiten värin levitys muottiin onnistui pienen telan avulla. Siinä isompikin tykkäsi avustaa.

Mallia ja ohjeita on lainattu täältä.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Pörisevät





 Pienemmälle on tullut kamala kammotus kaikesta lentävästä ja pörisevästä. Puistossa jähmettyy paikoilleen, huutaa ja tärisee, jos mikä tahansa liikkuva tai lentävä menee ohitse.

Tänään oli tuuri matkassa, sillä satuin vilkaisemaan parvekkeelle päiväunien aikaan juuri oikealla hetkellä. Ampiainen pörräsi ja kierteli rattaiden ympärillä, ja vaikka rattaiden päällä on verkko, ei sitä saa aivan aukottomaksi. Ei auttanut muu kuin rynnätä parvekkeelle, ja tietysti unet sitten keskeytyivät. Nyt en kyllä tiedä mitä jatkossa tekisi, ottaisiko riskin lentelevistä amppareista vai yrittäisikö nukuttaa sisälle, mikä on kyllä todennäköisesti tuhoon tuomittu ajatus jo tässä vaiheessa.

Kasvimaa-asioita olen yrittänyt lueskella ja tutkailla, paljon kaikkea uutta opittavaa, kuten se, että mistä aloittaisi. Ilmeisesti maa kannattaisi lannoittaa ja kalkita aluksi, mutta sitä en tiedä, voiko ne sekoittaa vain siihen pintamultaan, kun pelto on jo äestetty. Ja sitten pitäisi opetella jokaisen kasvin mieltymykset, sopivat naapurit, lämpötilat...

sunnuntai 22. toukokuuta 2011


Esitys



Kirppislöydöt



 Kävin tänään kaupungin kävelykadulla järjestettävällä kirpparilla. Päästyäni sinne tajusin, että kukkaro oli jäänyt kotiin. Repun pohjalta löytyi vain 50 senttiä. Olin tullut etsimään pienemmälle sukkia. Kävi hyvä tuuri, sillä löysin myyjän, jolta niitä sai ilmaiseksi. Ja sen jälkeen löysin vielä tutun, jolta sai lainata 10 euroa! Onneksi olin jäänyt kiertelemään itsekidutusmielessä, sitten pystyi jo ostamaankin.

Ollaan pesty mattoja, vielä olisi jäljelläkin, mutta kiva että edes osa on jo pesty. Ikkunat ovat parin viikon takaisin pesun jälkeen jo saman näköiset kuin pesemättömätkin. 

Perjantaina isomman kerhon kevätjuhlassa isompi taisi olla ainut, joka ei ollut pukeutunut naamiaisasuun. Sillä hetkellä kyllä harmitti. Isompaakin vähän harmitti. Aina ei voi ehtiä ja jaksaa, mutta silti. Ei vaan tajuttu. 

torstai 19. toukokuuta 2011





 Eilen ruokapöydässä ollessaan pienempi alkoi toistelemaan "isi, isi, isi" ja olisi halunnut lähteä katsomaan ovelle, joko isi oli tullut kotiin. En antanut, sillä hänellä yleensäkin on tapana vaellella ja pomppia ruokailun aikana miten sattuu. Isompi sanoi silloin minulle, hyvin ymmärtäväisellä äänellä painottaen sanaa anna, että "anna sen mennä, se vaan käy äkkiä kattomassa ja tulee sitten ihan heti takaisin. Anna sen mennä kattomaan."

En tiedä mistä on tullut niin ihana, fiksu ja empaattinen nelivuotias, mikä minulla on. Äitinä toivoo vain, että muutkin sen näkisivät - ja oikealla tavalla, jotta hän voisi säilyä omana itsenään.

tiistai 17. toukokuuta 2011




 



 100 neliömetriä kasvimaata on nyt meidän ensi kesänä! Jännitys oli aamulla suuri kun paikkaa soiteltiin, tänään tulivat vapaat paikat jakoon ja kovasti jännitin saadaanko. Opiskelijakylän kautta saatavat paikat olivat jo menneet aiemmin kaikki ja enemmänkin olisi ollut halukkaita, meidän lisäksi.

Palsta sijaitsee aivan meidän naapurissa, pihasta vain mäki alas kävellen ja sitten ollaan jo perillä. Suunnitelmia on jo joitakin, isompi haluaa kuulemma ainakin kurkkua ja porkkanaa, minä taas  rucolaa, salaattia, herneitä... Melko isolta tuo palstan koko vielä ainakin tässä vaiheessa tuntuu. Saa nähdä miten onnistutaan tila täyttämään ja miten ylipäänsä onnistutaan sadon saamisessa!

Kaksi viimeistä kuvaa: ikkunanpesu on melko vakavaa hommaa ja alimmaisessa kuvassa itseasennetut aurinkolasit.

perjantai 13. toukokuuta 2011







 Vähän hiljaista on ollut blogin puolella. Olen siirtynyt taas normaaliin arkirytmiin lasten kanssa. Vapaa-aika tuli ja myös meni. Ollaan suunniteltu isoja juttuja. Olen lisäksi yrittänyt miettiä, mikä minusta tulee isona. Kaikki tuntuu tällä hetkellä vielä keskeneräiseltä ja muutoksessa olevalta, ja jotenkin en osaa enää palata siihen huolettomaan kotirytmiin. 

Kesäkin on tällä välillä tullut melko vikkelään. Kyllä minä vaan siitäkin tykkään! Se on saanut ihmiset liikkeelle - eilen illalla koiralenkillä vähintään joka toinen oli rakastunut pariskunta, ja muutenkin ihmisiä oli paljon enemmän kuin talvella. Kaipaan aina sitä, kun pystyi lähtemään miehen kanssa kahdestaan illalla koiraa käyttämään, etenkin näin keväisin kun illoissa on jotakin taianomaista.

Talkoissakin oltiin viime viikonloppuna. Perheessä kasvaa näköjään yksi uusi innokas haravoija, ensikertalainen näissä kuvissa. 

lauantai 7. toukokuuta 2011



 Joka päivä mietin, että nyt on se aika, kun lapset ovat ihanimmillaan. Juuri tänä hetkenä. Miten siitä osaisi nauttia nyt, olla vain tässä hetkessä eikä miettiä muuta. Myöhemmin muistaa mitä muistaa, mutta toivottavasti edes sen, miten ihanaa oli olla niiden äiti. Toisen tasaisemman ja toisen tuittuisemman. Miten pienempi vilkaisee unenpöppörössä hakiessaan vettä isänsä sylissä. Yrittää tavailla kaikkia sanoja. Ja miten isompi vieläkin kiipeää syliin ja haluaa käden, jota nipistellä. Selittää niin innoissaan kaikesta uudesta. Ja kaikki ne muut ihanat asiat. Nyt ei yhtään muistella niitä muita. 

Miten paljon unohtaa ja toivoo, että edes osan voisi säilyttää.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Tässä elämä on



Vappukävelyn helmiä
 
Avoimessa päiväkodissa askarreltiin perhoset. 
Idea oli hauska, ne leikattiin suodatinpaperista.

Pukemisinto jatkuu, tällä kertaa 
on jo siirrytty isoveljen vaatteisiin.