Maisa alkaa sopeutua uuteen kotiinsa, ainakin hampaiden käytön ja tihutöiden perusteella. 

Olen odotellut syysmasennuksen iskemistä. Yleensä se kulminoituu synttäripäivään, silloin on kai usein ollut vuoden pimeintä, synkintä ja ankeinta. Vaikka ei kyllä nytkään joinakin päivinä ole kauas siitä jäänyt. Ja sitten taas toisina, aurinkoisina päivinä tuntuu aivan ihmeellisen upealta. Muutenkin on jostain tullut oudosti uutta intoa. Olen leiponut pullia, sämpylöitä ja tehnyt kahtena päivänä oma-aloitteisesti ruokaa.
Luultavasti kuitenkin ohimenevää, tämä innostus.
 

Maisa

 

 

 

 

 

 Vuokatin reissulta tuli meille mukaan myös Maisa-koira. Alkuun hieman jännitti, mutta nyt ollaan kuin jo kotona: hampaita käytetään koko ajan, lankakerät varastetaan heti kun silmä välttää ja kissakin sai uuden kaverin, joka piipittää, haukkuu, murisee ja juoksee perässä aina, kun kissa vain haluaa ja varsinkin silloin, kun se ei haluaisi.

Viikonloppuloma

 

 

 

 

 

 

 

 Viime viikonloppuna olimme miehen kanssa kahdestaan minilomalla Vuokatissa. Se oli myös samalla eräänlainen minihäämatka. Viikonloppuun ei kuulunut mitään suuria suunnitelmia tai ehdottomuuksia, ei myöskään aikatauluja, pyykinpesua,siivousta tai ruuanlaittoa. Ja hyvä niin! Oli ihanaa vain olla, lukea, neuloa (ja purkaa kaikki neulottu yhteensä varmaan 5 kertaa), saunoa, nukkua sekä syödä - ja ihan kaikessa rauhassa! Ulkona käytiin vain kerran ja kuvatkin ovat siltä kerralta.

Sunnuntain satoa

 

 

 

 

 

 Ihana syksyinen ja kuulas auringon paiste suosi meitä, kun pyöräilin isomman kanssa sieniretkelle metsään. En ollut pystynyt menemään sinne aiemmin koiramuistojen takia.

Viikon kuluttua kasvimaa ajetaan mullaksi, joten kävimme poimimassa myös sieltä satoa talteen. Toinen kesäkurpitsoista putosi ja meni siististi poikki kuin veitsellä olisi leikattu. Mukaan otettiin lisäksi porkkanoita, yksi kurkku ja kukkia. Keräsin suurimman osan kukista jo häihin, mutta vielä olivat jaksaneet kasvattaa uusia. Persiljaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, en vaan oikein tiedä jaksanko alkaa kuivattelemaan.

Lapset olivat koko viimen viikon kipeänä ja näköjään tällä viikolla sama homma jatkui taas, en enää tiedä onko jo uusi kierros vai vielä samaa tautia.

Kesäkurpitsoista tehtiin muuten tätä ruokaa, munakoisoversio on jo kokeiltu ja melkein yhtä hyvää oli kuulemma myös kesäkurpitsan kanssa.

 

 

 

 

Tänään on riittänyt tekemistä. On ajettu pesemään autoa ympäri kaupunkia, sen jälkeen vahattu, imuroitu ja puunattu se. Hienoa siitä ei saa tekemälläkään, mutta jospa se nyt olisi edes vähäsen siedettävämpi. Miehen mielestä riittää, että se vie meidät paikasta A paikkaan B, minä taas kaipaisin edes oman silmän kestävää ulkonäköä. 

Sitten on kirjoitettu esseetä, pesty ikkunoita, siivottu, pesty pyykkiä ja taas siivottu. Nyt on kyllä ihan pakko aloittaa uuden hatun neulominen, tuli äkillinen tarve ohuelle neulotulle syksyhatulle. Löysin sopivan ohjeen ja langatkin oli totta kai heti pakko saada. Ilma oli aivan upea tänään, puut loisti ja hohti kilpaa kullan, punaisen ja oranssin eri sävyissä. Jatkuisipa vielä huomenna samanlainen sää. Oikein hyvää lauantai-illan jatkoa kaikille!