Joku rontti on istuttanut kasvimaan täyteen rikkaruohoja. Kitken ja kitken, tunnit kuluvat mutta edelleenkin ne ovat voitolla. Selkäkin jumahtaa. Ensi vuonna kyllä kaivetaan ne heti alkuunsa juurineen pois. Täytyy vain toivoa, että jotakin satoa tulisi myös jo tänä vuonna.

Tomaatteja tulee ainakin, parvekkeelle. Käyn melkein joka päivä katsomassa raakileita, laskeskelen ja ihailen. Joinakin päivinä käyn useamman kerran. Niissä on jotain lumoavaa. Miten pienestä siemenestä voikin kasvaa niin iso kasvi, ja niin paljon hedelmiä!

Blogin päivitys on ollut vähän hidasta, kuvatila loppui ja tuntuu että joka päivä on niin paljon kaikkea tekemistä. Mielellään kuitenkin tännekin jotakin tallentaisi.