sunnuntai 19. helmikuuta 2012









Meillä vieraili oksennustauti ja heti sen jälkeen sairastuin johonkin kummalliseen räkätautiin kahdeksi viikoksi. Isompi täytti viisi vuotta ja livahti heti synttäri-iltanaan maailmalle, tai siltä se ainakin tuntui. Oikeasti meni pidennetyksi viikonlopuksi mummolaan ja ikävä iski äitille tietysti heti kun käänsi selkänsä ja lähti kävelemään tätin kanssa asemalle. Pienemmän viihdytys tuotti pään vaivaa täällä kotona, kun ei ollutkaan enää veli keksimässä leikkejä. 

Ristiriitaisuus on joskus melkein raastavaa. Usein miettii kaikkia tekemättömiä töitä ja odottaa jotain tulevaa, sitä hetkeä kun saa vihdoin ruoan eteensä ja ehkä kahvin juotua rauhassa, sitä hetkeä kun mies tulee kotiin, tai sitä päivää kun on vähän parempi päivä. Aina samalla unohtaa, että huomenna tämä hetki on jo eilinen. Ja silloin kun sen muistaa, on se kovin haikeaa. 

Isomman syntymästä on kovin lyhyt ja pitkä aika, hän on niin pieni ja jo niin iso. 

2 kommenttia:

  1. Miten ihani kuvia taas <3 Voi näitä sairasteluja, pöh ja pöh. Mutta osaapa sitten taas nauttia paremmin siitä hetkestä, kun on terve.

    Tutulta kuulostaa juttusi myös. Niin pieniä ja isoja yhtä aikaa! Ja osaavat myös ihastuttaa ja vihastuttaa. Toivottavasti näemme huomenna! Toivotaan, että yö parantaa.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia ja hienoja ajatuksia. T: H-L

    VastaaPoista