keskiviikko 1. joulukuuta 2010








Maanantaina juhlittiin minun synttäreitä, tai itse asiassa melkein jätettiin juhlimatta, koska mies oli ymmärtänyt sanomiseni väärin. Sanoin, etten tarvitse lahjaa kun olin Helsingissä, niin oli sitten ymmärtänyt ettei tarvitse yhtään mitenkään muistaa tai juhlistaa! Vähäsen alkoi jo harmittamaan, kun ei vielä illallakaan ollut kuulunut onnitteluja. Tilanne korjaantui kakulla.
Isommalta kyselin, oliko hänellä korttia minulle. "No minäpäs mietin mitenkä minä voisin tehdä... Hei, sinähän voisit itse tehdä sen kortin!" Että hyvin on muistamiset näköjään hallussa noilla meidän miehillä.

Tiistaina päästiin kovimpien pakkasten jälkeen taas ulkoilemaan. Pienemmälle pitää pukea aina paljon päälle, ja silti meinaa olla kylmissään. Eikä tykkää oikein liikkua ulkona. Jos kaatuu, ei pääse ylös. En tiedä meneekö talvi sitten pulkassa ja rattaissa istuessa.

Tänään olin illalla ostoksilla ja mies lasten kanssa pihalla. Koiralle oli tullut tylsää. Miettikää nyt, yksin kotona, ainakin puoli tuntia. Miten väärin! 

2 kommenttia:

  1. Voi ei noita sun synttäreitä. Miehet on kyllä noissa asioissa joskus vähän hölömöjä.

    Sun kuvat on niin kauniita :) tuo koiran tylsyys näyttää hyvin tutulta, meillä on samanlaisia kuvia muutaman vuoden takaa, kun silloin omistin ahneen elukan joka dyykkasi mielellään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tuo koira on syönyt mm. purkkapussin, kofeiinitabletteja, pellillisiä pullaa, pizzaa, rahkapiirakkaa...

    Autoon jäädessään se on syönyt kokonaisia leipiä, isomman ollessa pieni vauva käytiin neuvolassa, niin oli sillä aikaa tiputtanut mustikkakiisselin lattialle ja tallustellut sitten siellä sirujen seassa :o

    Ja eilen tuolla roskiksessa oli mm. kokonaisen kalan ruoto, jota ei enää ollut, kun mies oli tullut kotiin... että joo :D

    VastaaPoista