keskiviikko 28. syyskuuta 2011







 Hiljaisuus on ollut hyväksi, vaikka eihän meillä oikeassa elämässä hiljaista olekaan. Minusta on tällä välillä tullut rouva ja kaikki olemme nyt saman sukunimen alla. 

Viime perjantaina tuli viesti että koiramme tuhkat olisi haettavissa. Päivittäin mietin Selmaa ja ikävöin. Ja koska emme osaa olla ilman koiraa, koti on tuntunut kovin tyhjältä ja kissakin on aloittanut taas saalistusoperaatiot kohteena emäntänsä, tulee meille puolentoista viikon kuluttua koiranpentu. Samaa rotua, sillä mitään muuta emme olisi voineet ajatellakaan. Se ei tule korvikkeeksi, vaan omaksi yksilökseen. Se koira ei ole Selma, mutta toivottavasti se tuo meille sitä samaa iloa, mitä Selma päivittäin elämäämme toi. 

4 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Onnittelut rouvalle ja hienoa, että saatte uuden karvaisen perheenjäsenen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Toivotaan, että uusi koira kotiutuu hyvin meidän perheeseen :)

    VastaaPoista
  3. Onnea avioitumisesta! Kaunis puku sinulla.

    Ja ihania hetkiä tulevan perheenjäsenen kanssa! Minun koirani nukkui pois helmikuussa ja ei mene päivääkään, etten pientä muistelisi. Vähitellen se isoin ikävä helpottaa ja nyt pystyn jo hymyillen muistelemaan hetkiä koiran kanssa (vaikka nytkin tätä kirjoittaessa tuli taas kyyneleet silmiin...). Aika auttaa.

    VastaaPoista
  4. Malla: Kiitos.
    Aika auttaa, enää ei koko ajan itketä, mutta päivittäin kyllä silti vielä.

    VastaaPoista