Pyörällä

 

 

 

 

 

 Tänään pienemmän elämän ensimmäinen ajelu pyörän kyydissä. Määränpäänä oli sairaala, jossa kontrollikäynti. Viimeisessä ylämäessä, hypätessäni taluttamaan pyörää, huomasin kypärän valahtaneen silmille ja leukahihnan olevan nenän päällä. Vaikeahan sieltä on katsella, mutta kyllä silti auroille huudeltiin.

Käynnin jälkeen pyörälle kävellessämme olisi jokainen kuralätäkkö ollut läpsyttämisen arvoinen. Pieni tyttö käveli ohi isänsä kanssa: "iskä, täällä tuoksuu ihan kesälle".

Yritin haistella, mutta en ollut ihan varma, pystyinkö tavoittamaan saman mitä hän. 

Viikonloppuna

 

 

 Eilen käytiin kirjastossa. Saatiin kivoja yllätysvieraita. Tänään mies teki pizzaa. Tiputin sormivärit lattialle (ja tietenkin ne hajosivat) etsiessäni vauvalehtiä, jotka olivat olleet minulla lainassa jo kaksi vuotta (hups). 

Isompi kävi vielä hiihtämässä, ehkä viimeisen kerran tänä talvena. Luistelemaan ei enää pääse. Hiihto oli alkanut tänään yllättäen sujumaan todella hyvin, luistelu ei ainakaan vielä viime kerralla niinkään. Ja nyt ei siis enää voi edes harjoitella. Kohta täytyy aloittaa vuorostaan pyöräilyn ja uinnin opettelu. Äitinä aina miettii, että mitä jos se ei opikaan, vaikka pieniä puutteita ne vain olisivatkin. Ja mitäs sitten, kun se pitää joskus viimein päästää itsekseen pyöräilemään. Tai uimaan! Miten sitä ikinä uskaltaa.

 

 

 

 

 Ulkona käy kavala viima. Pienempi palelluttaa poskensa puistoreissulla, en tajua varoa. Kotiin tultuamme poskissa on valkoiset läntit, joita isompi jo ehtii sormellaan kokeillen painamaan.

Isompi kysyy minulta, voiko antaa pienet suksensa pienemmälle lahjaksi. "Minä annan L:lle lahjoja kun L herää päiväunilta, kun se on käyttäytynyt tänään niin hyvin."

Minä yritän lukea tenttiin, mutta jostain kumman syystä keskittyminen herpaantuu. Paljon tärkeämmältä tuntuvat pesemättömän pyykkivuoren valloitus, pölyhiukkasten tavoittelu ja viidennen kerroksen periferiassa oleva vinttikomero, jossa olisi varmaan ehkä ylimääräistä tavaraa kiertoon. Tekemättömien juttujen määrä kasvaa päivä päivältä ja on vaikeaa antaa niiden vain olla ja rehottaa.

Kirpputorilta osteltuja

 

 

 Kirpputoreilla kiertelyssä oli pitkähkö tauko, mikä ei välttämättä huono asia ole. Nyt parin viikon aikana pääsin taas vähän useammin käymään, ensin mummolassa ja viikonloppuna vielä kotikaupungissakin. Mummolan kirppareilta löytyi pari vaatetta pienemmälle ja villaliivi itselle, joka maksoi vain euron. Huomasin vasta jälkeenpäin, että olkapäässä oli reikä. Onneksi miehen äiti on korjaamisessa parempi kuin minä, sillä aloin vain vetelemään lankoja esiin ja olisin vetäissyt päälle hieman harsittuja pistoja. Anoppi sai reiän kuitenkin huomaamattomasti korjattua.

Viikonloppuna löytyi myös vaatteita, ja taaskin vain pienemmälle. Se on kyllä surku, että tyttöjen vaatteita löytyy etsimättäkin, mutta poikien harvemmin ja ei juuri koskaan hyväkuntoisia. Kirpparilla tuli myös vastaan tuo äitiyspakkauksen makuupussi, joka on pienemmän syntymävuoden pakkauksesta. En ottanut kummallekaan lapsista äitiyspakkausta, mutta juuri tuon vuoden makuupussi oli minusta melko ihana ja kun se nyt tuli vastaan todella halvalla (2e), niin en voinut jättää sinne. Lisäksi löytyi myös astioita, joita kaikkia oli jo kotona sarjat, sekä tipuja ja munia pääsiäistä varten.

Paras löytö oli kuitenkin tuo laatikko, joka sisälsi (lapun mukaan) rakennuspalikoita 60-70-luvulta. Palikoiden toisella puolella on kuvioituna seinäpintaa (mikä ei nyt näy kuvissa). Isompi on ainakin tähän asti jaksanut hyvin leikkiä palikoilla. Seuraavana aamuna oli itsekseen herännyt ja kun mies sitten herättyään tuli keittiöön, oli isompi ollut rakentamassa palikoista vesilaitosta. Harmillisesti vain apulaisarkkitehti (pienempi) ei ollut herättyään pitänyt laitosta kannattavana ja hajotti sen.

Hurjistunut anopinkieli

 

 

 

 Eilen kävin lasten kanssa kirjastossa. Reissu oli rankka - äidille. Kirjastoon tullessamme ajattelin päästää pienemmänkin kävelemään. Kirjojen tutkistelusta ei sitten meinannut tulla mitään, mutta onneksi oli isompi raportoimassa tilannetta tasaisin väliajoin: 

-äiti, L kiipeää tuolille.

-äiti, L seisoo pöydällä.

-äiti, L lähti tuonne päin.

-äiti, L repii kirjoja alas hyllystä.

-äiti, L repii kirjoja alas telineistä.

Lisäksi oli myös rattaissa seisomaan nousemista, kovaan ääneen kailottamista ja jatkuvaa paikasta toiseen liikkumista. Loppuajasta olin aistivinani kirjastoväen suunnalta pientä mulkoilua, vaikka ihan tavallisia hommiahan nuo olivat. 

Meillä on ollut keittiössä anopinkieli, joka jossakin vaiheessa kasvatti yhden kielistään kohtuuttoman suureksi muihin kieliinsä verrattuna. Vitsailtiin siitä silloin miehen kanssa. Myöhemmin ero kuitenkin tasottui. Tänään se rotjake päätti sitten tipahtaa alas ikkunalaudalta, ihan yksinään. Kukan puuhissa voisi ehkä jopa nähdä jotakin kuvaannollista.

 

 

 

 

 

 

 

  
Mummolassa käytiin myös mummin liikkeellä. Pienempi tykkäsi katsella soittorasioita ja äiti lankoja, ohjeita ja kaikkea muuta. Koira taas haluaisi joka kerta varastaa hahtuvakerän suuhunsa ja laittaisi myös mielellään huovutetut peikot uuteen järjestykseen. 

Lauantain väsyneet jutut

 

 

 

 

 Hirveä väsymys iskee aina alkuillasta. Mies sanoo minulle vievänsä lapset saunaan ja että "tulet sitten kohta perästä. Ymmärrätkö?"

Parempi varmistaa, kun toisen pää lyö tyhjää.

Minä ja mies jäämme vielä kahdestaan saunaan ja lapset menevät mummin kanssa. Pienempi huutaa niin, että kasvot leimahtavat punaisiksi laikuiksi. Myöhemmin mummi ei saa tulla lähellekään, saati puhua.

Pestyt farkut ja rasvatut jalat on muuten huono pari. Eipä toimi - rasvasta huolimatta - niin kuin rasvattu.

 

 

 

 

 Päästiin lähtemään mummolaan vihdoin yhden päivän myöhässä. Pienemmällä oli korvatulehdus ja tulehdusarvot koholla, joten jouduttiin vielä yksi päivä odottelemaan. On kuitenkin kai parempaan päin jo, äkäisyys silti jatkuu vielä. Isompi jo kyseli tänään, että parantuuko pienempi ollenkaan? Tänään pienempi huusi rattaissa puolet matkasta, mahallaan maaten ja jalat kokonaan sivulla ulospäin sojottaen. Minulle tuli kuuma sohjossa työntäessä.

Kävin kiertelemässä vähän kirppareita, löysin joitakin vaatteita pienemmälle ja villaliivin itselleni. Yksi lamppukin olisi siellä ollut, mutta jätin sen kuitenkin vielä sinne. 

Nyt täytyy kyllä ottaa hieman suklaata, että jaksaa vielä nukuttaa känkkäränkän. Jospa sillä huomenna jo olisi parempi päivä.

Viime päivien jutut

 

 

 

 Pienempi sairastui viimein perjantaina ja jatkaa vain edelleen. Melko kipeää on tehnyt. Huomenna yritetään kuitenkin lähteä mummolaan.

Isompi on jostakin omaksunut uuden puhetavan, kaikki on "emmää haluu". Jopa keskellä yötä herätessään on vastaus kysymykseen vessahädästä "emmää haluu".

Saatiin viimein otettua joulukuusikoriste (tämä siis) ulko-ovesta pois. Laskiaistiistai oli varsin sopiva siihen tehtävään. Olisikin voinut jo melkein laittaa pääsiäiskoristeen tilalle, jos olisi vain sellainen ollut. 

Kävin eilen pitkästä aikaa elokuvissa, elokuva oli Vuosi elämästä. Tykkäsin.

Vanhat villahousut

 Edestä

 Takaa

Mies kaivoi kaapista kolme vuotta sitten isommalle neulomani villahousut. Housut ovat nyt juuri sopivat pienemmälle, kohta käyvät jo pieneksi. Muistaakseni näitä ei ehditty juurikaan käyttää isommalla, sillä sain ne valmiiksi keväällä ja kesän tultua ne olivat jo hiukan kuumat, vaikka alkukesä 2008 olikin kylmä ja sateinen. Villahousut nyt eivät ehkä muutenkaan ole kätevimmät ulkoiluhousut.

Lankana on Sandnes Garnin Easy ja vyötäröllä toisista villahousuista jäänyttä Mark&Kattensin Tuvaa. Mallina on Cargo-housut, suomennettu ohje löytyy täältä. Olen neulonut taakse korotuskierroksia Tiuhtiksien tapaan. Vyötäröllä on kuminauhakuja. Pienemmän muut housut on neulottu Tiuhtis-ohjetta mukaillen, mutta nyt huomasin, että nämä istuvat melkein paremmin, etenkin haaroista.

Lanka on siis melko paksua villahousulangaksi ja ainakin aluksi todella nyppyntyvää. Jouduin leikkelemään nyppyjä pois useamman tovin, jotta sain housut kuvauskuntoon. Käyttökuvaa ei vain nyt ole, sillä tämän hetkinen käyttäjä on kipeänä eikä oikein yhteistyöhaluinen ja edellisestä käyttäjästä ei taas ollut kuvaa nämä housut jalassa.

Ruokateema jatkuu vielä

 

 

Porkkana eksyi vääriin suihin

 Tällä viikolla on jälleen menty "minä suunnittelen, mies toteuttaa" -tavalla. Tänään tehtiin ranskalaista kasviskeittoa. En itse vielä ehtinyt edes maistamaan, mutta oli kuulemma ollut hyvää.

Tässä ohje (klikkaa suuremmaksi):

Tai voi myös vaihtoehtoisesti tehdä meidän isomman ohjeen mukaan, joka kuuluu näin:

  "Sekoita paprikat ja sulffaa tomaatit. 

   Lisää mausteet: suola ja sokeri."