Viikon paras päivä

 

 

 

 

 

 Eilen kävi hyvä tuuri kirpputorilla. Isompi on toivonut lumikolaa ja sehän siellä minua odotti. Kaikista parhaimpia löytöjä on mielestäni sellaiset, joihin on tarve sillä hetkellä. Ihan kuin se olisi juuri meitä varten laitettu myyntiin. Lisäksi löysin vanhan peltipurkin lastenhuoneen tilpehöörille. Himoitsin myös litran suuruista Riihimäen Karhu-tölkkiä, mutta en millään keksinyt sille sopivaa käyttöä. Olen kierrellyt nyt kirpputoreja myös vähän joululahjoja silmällä pitäen, mutta ei ole vielä hirveästi tullut vastaan. Edellisellä kerralla löysin palapelejä ja isommalle pienen robotin, mutta saa nähdä, annetaanko se jo ennen joulua.

Isompi on todella kiinnostunut kirjaimista tällä hetkellä. Kirjoittelee niitä koko ajan paperille ja piirtää sekaan pääjalkaisia. Hakee Herra Hakkaraisen aakkoset ja katsoo mallia. A:ta ei kuulemma vielä kirjoita, sitten myöhemmin, kun ensin vanhennellaan.

Ennen päiväunia pienemmän mahasta syntyi legoja, monta kertaa. On ihanaa huomata, miten pienempi koko ajan ymmärtää enemmän ja enemmän. Vaikka ei vielä puhukaan. Tekee jo paljon juttuja isoveljensä perässä. Ruuaksi tein sieni-feta-kesäkurpitsa-rucola-pastaa, omasta päästä sovelletulla ohjeella. Söin itse vähän liian myöhään, ja heti alkoi koskea päähän.

Odoteltiin isiä kotiin ja lapset kampailivat minun hiuksia kynillä. Pienempi aloitti ja isompi jatkoi. Joskus niinkin päin. Voin kuulemma sitten näyttää isille, miten minua on kammattu. "Leikataas tuosta edestä vielä vähäsen. Nyt vähäks aikaa istun tähän. Uiii, sieltä tulee. Piikkistä on tämä kynä. On vähäsen tällaista hiusväriä tässä."

Illalla kävin vielä siskon ja koirien kanssa lenkillä. Metsässä alkoi pelottamaan, että lähistöllä liikuskellut ilves olisi siellä. Katseltiin jalanjälkiä ja hoilotettiin kovaa että se pelästyisi. Laulettiin varmaan niin nätisti, että se ei viitsinyt tulla häiritsemään.

Perjantai on kyllä viikon paras päivä! Hyvää viikonloppua!