Ompelin isommalle yöpuvun Jofotexista tilatusta ekopuuuvillatrikoosta. On paksumpaa kuin monet 'tavalliset' trikoot. Paita on ensimmäinen ommeltu paitani. Muuten olen todella tyytyväinen lopputulokseen, mutta kaula-aukko jäi vähän rypylle. Ei sentään ihan noin paljoa, miltä kuvassa näyttää. Johtunee ainakin osittain siitä, että resori oli vähän liian lyhyt ja nyt kaula-aukko on varmaan pienempi kuin pitäisi, mutta ei onneksi liian pieni. Yöpuku on ollut todella tykätty, mikä ilahduttaa äitiä. Muutenkin kaikki ompelukseni on otettu ilolla vastaan, eikä mistään ole sanottu, että tuota en päälleni laita. Toivottavasti myös jatkossa niin.
Käveltiin sunnuntaina rantaa pitkin ja mentiin sinne, missä ei oltu ennen käyty. Löydettiin metsästä paksuja, korkeita lehtikuusia, vanha kaivonrengas, lipputangon jalka ja talon kivijalka.
Taloraunioissa ja autiotaloissa on ollut minusta aina jotain vähän karmivaa, aavemaista, ja toisaalta jotain kiinnostavaa. Mietin, millaista väkeä talossa on asunut, millaista elämää vietetty. Miltä talo on näyttänyt, milloin ja miksi se on autioitunut ja raunioitunut. Kuvittelen taloon ja sen pihalle perheen, tunteet, elämän. Kuinka joku on laittanut ruokaa, katsellut ikkunasta ja odottanut näkevänsä pihatiellä kotiinsaapuvan. On kannettu vettä kaivosta, paistateltu päivää portailla kun lihava kissa on kiertänyt jaloissa. on juostu pihalla, leikitty, huudettu, naurettu, itketty. Koettu ilot ja surut.
Eletty elämä ja nyt on jäljellä vain kivijalka.
Kauniit kuvat. Minäkin mietin usein samanlaisia ajatuksia, jos näen taloraunion. Kyllä se aina pysäyttää.
VastaaPoista