Aamulla herätessä oli sumua ja kylmää. Tilhet olivat syöneet kaikki pihlajanmarjat ja puut näyttivät vähän kaljuilta. Pienemmällä on ollut vaippa-alueella jo viikon ajan vesikelloja. Yritin soittaa lääkäriaikaa. Tunnin jonotettuani pääsin vihdoin läpi, vain kuullakseni että soita huomenna uudelleen. Tuntui melko uskomattomalta. Onneksi saatiin kuitenkin lopulta huomiseksi aika.
Haettiin pienemmän kanssa isompi kerhosta. Ilma oli kaunis. Kotiin tultuamme leikkasin isommalle vihanneksia. Pienempi tonki keittiön kaappeja. Yritin nopeasti estää tavaroiden liikkeelle lähdön ja silloin sattui jotakin. Tuli verta ja itkua. Laastari sormeen. Enemmän itkua. Laastarin takia.
Päiväunien aikaan kissa aloitti taas minun jahtaamisen. Suljin sen makuuhuoneeseen. Ruuaksi tein mustatorvisienikastiketta pastalle. Kermaa ei ollut riittävästi. Sitten pienempi jo heräsikin. Kun sain viimein kahvin kuppiin, kaadoin sekaan pilaantuneen maidon. En jaksanut keittää enää uutta.
Päiväunilta herätessä isompaa harmitti kovasti. Ei jaksanut nousta sängystä ja vaatteetkin oli väärin. Kiukkujen jälkeen lähdettiin yhdessä käsityökerhoon.
Ihan ok päivä kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti