Olen haaveillut jo kauan Birger Kaipiaisen Kiurujen Yö -tapetista, mutta ajattelin aina miehen pitävän sitä liian erikoisena (kun onhan siinä niitä lintuja ja kaikkea!). Kesällä sitten menetin lopullisesti hermoni ankeaan makuuhuoneeseemme ja sen valkoisiin maalattuihin seiniin. Niinpä heitin hoitopöydän pois, ostin uudet verhot ja yhden illan pohtimisen jälkeen Kiurujen Yön yhdelle seinälle. Ja se riitti tekemään huoneesta aivan erilaisen. Nyt tykkään kovasti (ja mies myös!). Ja joka kerta kun huoneessa käy, tulee hyvälle mielelle. Kuva on otettu juuri tapetoinnin jälkeen viime viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti