keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Tiedän värin taivaan







Aamu alkoi vähän kärttyisästi. Minulla siis. En tykkää heräämisestä, enkä siitä, etten saa herätä rauhassa. Kellon pitää antaa torkuttaa ainakin kolme kertaa ja sitten voi ehkä alkaa suunnitella heräävänsä. Ja rauhassa herääminen ja lapset kai harvoin ovat toimiva yhdistelmä.

Heräiltyäni olimme lähdössä puistoon ja pyysin isommalta pusun poskelle. Hän otti kasvoni käsiensä väliin ja moiskauttikin ison suukon otsalle ja sitten vielä poskelle. Ihana! Pienempi seurasi vierestä ja änkesi sen jälkeen syliini sanoen ähä. Ja antoi minulle myös pusun poskelle, avonaisella suulla. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti pusutteli. Päivä parani kymmenkertaisesti sillä hetkellä.

Puistossa ajelivat kahdestaan pyörällä. Isompi toi sen pienemmälle kun pienempi ei osannut ajaa potkulaudalla. "Tässä, minä voin ottaa sinut kyytiin." Ihanasti monesti muulloinkin huolehtii. Yhtenä päivänä sanoi ruokapöydässä että "anna sille (pienemmälle) banaania, elä anna omenaa, siinä on liikaa rasvaa!"

Mummolan reissulla löysin kirpparilta nuo ylläolevat villasukat, hauskat värit minusta. Ja kaikki nuo muut jutut myös. Uuden purkinkin keittiön purkkikokoelmaan, saman sarjan (?) vihreä taisi olla ensimmäinen purkki minulla.

Illalla pesin vielä ikkunoita. Auringonlaskun värittämät pilvet olivat upeat.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti