kun on känkkäränkkäpäivä. Tänään on huudettu, isompi ja me. Olen ottanut vastaan iskuja nyrkeistä ja tyynystä. Väkisinkin ryhtyy aina siinä vaiheessa naurattamaan. Muuten ei kyllä ole naurattanut. Sitten aina haukutaan tyhmäksi. Ei vielä onneksi pahempia sanoja osaa. Isommalla ei juurikaan ole uhmavaihetta ollut, toivottavasti se ei nyt enää myöhäisherännäisenä tule. Minun tulee aina huudettua ja uhkailtua, ja sitten jo seuraavassa hetkessä kaduttaa. On se kuitenkin niin pieni vielä. Ihana.
Pienellä kauhunsekaisella tunteella odotan pienemmän uhmaikää. On melkoisen eri luokkaa veljensä kanssa. Raportoidaan sitten kun alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti