Kiirettä vähän, mutta en tiedä miksi. Kaipaan aikaa.
Nukutan pienempää yöunille. Vetää sukan jalastaan ja vie sen korvalleen. Sukkapuhelin. Luen Stalinin lehmät loppuun ja aloitan jo uutta kirjaa.
Kissa on raapinut uutta tapettia, nuollut minun aamiassämpylää ja pissinyt eteisen matolle.
Pesen maton ja seuraavana päivänä huomaan, ettei haju ole lähtenyt. Pesen uudelleen. Kylven soodassa ja etikassa. Tällä kertaa toimii.
Käyn isomman kanssa taas kirjastossa. Matkalla kyselee avaruudesta, tähdistä, kuusta ja auringosta. Onko kuu aurinko, vai aurinko kuu. Pimeys pääsi kuulemma yllättämään. Ja kun nousemme Yliopistonkadulle, sen päässä möllöttää kuu isona ja keltaisena kaupungin kattojen yllä, ikään kuin puheemme kuultuaan olisi tullut tervehtimään.
Isompi kyselee minulta "haluatko nakkia?" Sanon etten oikein nykyisin enää tykkää hirveästi lihasta. "Mutta eihän se ole lihaa!" Onkin puoliksi oikeassa.
Iltainen kaupunki on tunnelmallinen. Kohta on jouluvalot jo joka puolella ja näyttää ihan erilaiselta. Tykkään kyllä siitäkin.
Oliko Stalinin lehmät hyvä? Olen lukenut vain Puhdistuksen ja mulla on ennakkoluuloja Oksasen muita kirjoja kohtaan.
VastaaPoistaKissajutut on just ku meiltä. Soodaa ja etikkaa kuluu, mattoja on mennyt roskiinkin.
Oli se hyvä, vähän ahdistava ehkä myös niiden syömisjuttujen takia. Eilen oli kirjastossa myös se Baby Jane, mutta se kuulosti jo niin ahdistavalta, että jätin hyllyyn :) Olen yrittänyt tuota Puhdistusta saada, mutta siihen on melko pitkät jonot täällä koko ajan. Tykkäsitkö siitä?
VastaaPoistaJoo, tänään olikin sitten toisella matolla mojova oksennus... että taas päästään pesuhommiin. Onnneksi vain toisessa päässä, niin ei koko mattoa tarvitse kastella. Eilen oli koko kuivaushuone miehen mukaan kuulemma haissut etikalle meidän jäljiltä ;)